Vanha Nun oli asettunut puolustukseen ja taistellut miehuullisesti leiriin hyökkäävää amalekilaisjoukkoa vastaan; mutta huomattuaan, että Josuan hänen komennettavakseen antamat joukot eivät voineet vastustajain hyökkäystä kauvemmin kestää, oli hän pyytänyt päälliköltä apua. — Josua uskoi oitis taistelun johdon Judan sukukunnan toiselle päämiehelle, Naheson'ille, sekä Urille, Hurin pojalle, joka oli kunnostanut itsensä rohkeudella ja viisaudella, ja kiiruhti toisten valittujen kanssa isänsä avuksi.
Silmänräpäystäkään ei hän ollut hukkaan menettänyt ja kuitenkin oli kaikki päätetty, kun hän ilmestyi taistelukentälle; sillä hänen lähestyessään leiriä olivat amalekilaiset jo murtaneet hänen joukkojensa läpitse, katkaisseet hänet heistä ja syösseet leiriin.
Ensiksi pelasti sotapäällikkö tuon urhoollisen ukon vihollisista; mutta sitten olivat erämaan pojat karkoitettavat teltoista ja nyt syntyi ankara taistelu, mies miestä vastaan ja rinta rintaa vastaan, ja itse voi hän olla ainoastaan yhdessä paikassa ja täytyi jättää nuoren miehistön huoleksi menetellä kussakin yksityisessä kohdassa oikein.
Täälläkin korotti hän sotahuudon: "Jehova meidän lippumme!" ja syöksi samalla Hurin päämiestelttaa vastaan, jonka vihollinen ensiksi oli valloittanut ja missä taistelu kuumimmasti raivosi.
Teltan oven edessä peittivät jo monet, ruumiit maata ja riehuvat amalekilaiset taistelivat vielä heprealaisjoukon kanssa; mutta sisältä kuului surkeita hätähuutoja.
Lentävin askelin juoksi hän kynnyksen ylitse ja nyt tarjoutui hänelle näytelmä, mikä täytti tuon pelkäämättömänkin kauhulla; sillä avaran telttapermannon vasemmalla puolella kierittelivät heprealaiset ja amalekilaiset sekaisin taistellen verisillä matoilla, mutta oikealla huomasi hän Mirjamin ja muutamia hänen palvelijattareitansa, joiden kädet viholliset olivat sitoneet.
Miehet olivat aikoneet viedä heidät pois kalliina saaliina, mutta eräs amalekilainen vaimo, joka riehuen vihasta, kostonhimosta ja mustasukkaisuudesta tahtoi jättää nuo vieraat naiset liekkien valtaan, puhalsi hiiliin liedellä ja sai ne Mirjamin päästä tempaamalla hunnulla syttymään ilmivalkeaan.
Kauhea melu täytti tuon avaran naisten huoneen, kun Josua juoksi telttaan.
Täällä riehuivat taistelevat miehet, tuolla päästivät naisprofeetan palvelijattaret kovan huudon ja huomattuaan lähestyvät huusivat he apua ja pelastusta.
Heidän emäntänsä oli kuoleman kalpeana polvillaan tuon saman ylhäisen vihollispäällikön edessä, jonka vaimo uhkasi häntä valkean kuolemalla.