Sitä kunniaa ja arvoa, jolla vieraan kansan oikullinen, heikko kuningas voi tehdä hänet suureksi ja rikkaaksi, ei hän enään kysynyt. Mitä oli hyvin järjestetty ja harjaantunut sotavoima, jonka päälliköitten joukkoon hän niin suurella ylpeydellä oli lukenut itsensä?
Tuskin käsitti hän, että oli ollut aika, jolloin hän ei ollut pyrkinyt ylemmäksi kuin komentamaan yhä useampia egyptiläisiä, jolloin hänen sydämensä oli sykkinyt, kun hänelle annettiin uusi arvonimi tai loistava kunnian-osoitus sellaisilta, joita hän piti vähimmän kunnioituksen ansainneina.
Egyptiläisiltä oli hän odottanut kaikki, omalta kansaltaan ei mitään.
Vielä samana yönä teltan edessä oli hänestä tuo suuri joukko hänen kansalaisistaan ollut vastenmielinen, halpa-arvoisessa päivätyössä turmeltunut hylkyväki.
Laumain omistaja oli hänen isänsäkin, ja jos hän pitikin häntä suuressa arvossa, niin tapahtui se, huolimatta hänen säädystään, syystä, että hänen koko olentonsa vaati kunnioitusta, että tuon ihanan ukon tulinen tuoreus vaati rakkautta jokaiselta ja ennen kaikkia häneltä, hänen kiitolliselta pojaltaan.
Koskaan ei hän ollut lakannut kernaasti tunnustaumasta hänen omakseen, mutta muutoin oli hän pyrkinyt asetovereinsa seassa niin käyttäytymään, että he unohtivat hänen syntyperänsä ja pitäisivät häntä joka suhteessa vertaisenaan. Hänen kantaäitinsä Asnath, Joosepin puoliso, oli ollut egyptiläinen ja hän oli siitä kerskaillut Ja nyt tänään!
Jokaisen olisi hän antanut tuntea harminsa, joka olisi kutsunut hänet egyptiläiseksi, ja mitä hän vielä viimeisen uuden kuun aikana olisi mielellään salannut häpeänä, se saattoi hänet seuraavana uudenkuun yönä, mikä tähtikirkkaana alkoi, nostamaan ylpeänä päätänsä.
Mikä ylevä tunne oikeutetulla itsetietoisuudella tuntea itsensä siksi kuin hän oli!
Valheelta, lippunsa alituiselta hylkäämiseltä tuntui nyt hänestä hänen elämänsä ja toimintansa egyptiläisenä päällikkönä. Hänen totuutta rakastava mielensä riemuitsi tiedossa, että hänen sukuperänsä halpamainen kieltäminen ja salaaminen oli päättynyt.
Iloisella kiitollisuudella tunsi hän olevansa sen kansan jäsen, jota korkein piti kaikkia muita kansoja etevämpänä, ja kuuluvansa yhdyskuntaan, jonka seassa halvinkin, jopa lapsikin, rukoilevasti ylensi kätensä yhden Jumalan luo, jonka egyptiläisten etevämmät henget ympäröivät salaisuuden rajoituksilla syystä että he pitivät kansaansa liian heikkona ja tylsänä kestämään hänen valtavan suuruutensa edessä ja käsittämään sitä.