Valkeain palaessa leirissä oli melua ylt'ympäri, ja koko vaelluksen ajalla ei ollut yhtään ehtoota kulunut ilman riitaa ja veristä taistelua.
Usein oli annettu haavoja ja kuoloniskuja, kun loukattu oli kostanut vihollistaan, kun epärehelliset olivat omistaneet vierasta tavaraa tai kieltäneet velvollisuuksia, joita he olivat valalla vahvistaneet.
Sellaisissa suhteissa oli ollut tukalaa saada rauhaa aikaan ja vetää rikoksen tekijää tilille, sillä uppiniskaiset kieltäytyivät tunnustamasta ketä tahansa tuomariksi. Joka tunsi itsensä loukatuksi, liittyi toisten kanssa yhteen ja koetti raa'alla väkivallalla hankkia itselleen oikeutta.
Tuona juhlallisena ehtoona eivät Hur ja hänen vieraansa ensiksi välittäneet melusta, johonka kukin oli tottunut. Mutta kun heidän läheisyydessään raa'imman melskeen ohella ilmestyi kirkas valkean valokin, niin rupesivat päälliköt pelkäämään leirin turvallisuutta; sentähden nousivat he ylös tehdäkseen lopun tuosta sopimattomuudesta ja pian tulivat he näytelmän todistajiksi, mikä täytti toiset vihalla ja kauhulla ja toiset taas murheella.
Voiton ilo oli tehnyt joukon hurjaksi.
Se tahtoi osoittaa kiitollisuuttaan jumaluudella ja noudattaen kotimaansa kauheita tapoja oli joukko fenisialaisia muukalaisten seassa, virittänyt suuren valkean Molochille ja aikoivat heittää muutamia vangittuja amalekilaisia liekkeihin tervetulleimpana uhrina tälle jumalalle.
Aivan sen viereen olivat israelilaiset asettaneet egyptiläisjumalan Sethin savikuvan, jonka eräs sen heprealainen palvelija oli tuonut mukanaan turvaksi itselleen ja omilleen.
Monet sadat henkilöt hyppelivät laulaen ja riemuiten sen ympärillä. Heidän palveluksensa ei olisi voinut olla hartaampi, eikä heidän sielujensa kiihkoisuus palavampi, jos he olisivat kokoutuneet heidän isäinsä Jumalalle antamaan hänelle tulevan kiitoksen. Aaron oli koonnut kansan, oitis leiriin palattuaan, ylistyslauluihin ja kiitosrukouksiin, mutta useilla oli ollut niin kova tarvis vanhalla totutulla tavalla nähdä kuvan siitä jumalasta, jonka luo heidän tuli sielunsa ylentää, että savisen epäjumalan kuvan näkeminen oli saanut heidät polvilleen notkistumaan ja luopumaan totisessa jumalasta.
Nähtyään Moloch'in palvelijat, jotka jo sitoivat ihmisuhrit heittääkseen ne valkeaan, vihastui Josua, ja kun nuo sovaistuneet häntä vastustivat, antoi hän puhaltaa pasuunoihin ja ajoi heidät takaisin leirikortteeriinsa nuorella miehistöllään, mikä häntä sokeasti totteli ja oli muukalaisille kaikkea muuta kuin suosiollinen.
Totellen vanhan Nun'in, Hurin ja Nahesonin vakavia kehoituksia luopuivat heprealaiset rikollisuudestaan, jonka kiittämättömyys teki kaksinkertaisesti rangaistavaksi. Mutta heidänkin seassaan ottivat monet pahakseen, että tuo tulinen ukko rikkoi epäjumalan kuvan, jota he kunnioittivat, ja ilman rakkautta häneen, hänen poikaansa ja pojan poikaansa sekä kunnioitusta hänen lumivalkeita hiuksiaan kohtaan olisi moni käsi kohonnut häntä vastaan.