Niinkuin jokaisen suuren vaaran perästä, jonka korkeimman armo oli saattanut hyvään päätökseen, oli Moses vetääntynyt yksinäisyyteen ja Mirjamin silmät täyttyivät kyyneleistä ajatellessaan sitä surua, minkä tieto sellaisesta lankeemuksesta ja kovasta kiittämättömyydestä olisi tuottava hänen veljelleen.
Josuankin iloisen luottamuksen yli oli pimeä varjo levittäytynyt. Hän lepäsi unettomana matolla isänsä teltassa ja katseli taaksepäin tapahtunutta.
Hänen sotilassieluansa elähdytti ajatus nähdä yhden ainoan, kaikkivaltiaan, ei koskaan erehtyväisen vaimon johtavan kaikkiutta ja ihmisten elämää ja vaativan kaikilta luontokappaleilta ehdotonta kuuliaisuutta. Että kaikki riippui tästä yhdestä ainoasta, äärettömän suuresta ja voimallisesta ja hänen viittauksestaan syntyi, järjestäytyi tai meni levolle, sen osoitti hänelle kukin silmäys luontoon ja elämään.
Hänestä, vähäisen sotavoiman johtajasta, oli hänen Jumalansa ylhäisin ja laajanäköisin kaikista sotapäälliköistä, ainoa, jolle voitto aina oli varma.
Mikä rikos, pilkata sellaista herraa ja palkita hänen hyvää työtään lankeemuksella!
Ja kuitenkin oli kansa hänen silmäinsä edessä tehnyt tuon kauhean työn, ja kun hän nyt muistoonsa johti nuo tapaukset, mitkä pakottivat hänet ryhtymään asian menoon, nousi hänessä kysymys, kuinka se oli suojeltava korkeimman vihalta, kuinka tuon sovaistuneen kansan silmät olisivat avattavat hänen ihmeelliselle, sydäntä ja mieltä korottavalle suuruudelleen.
Mutta ei hän löytänyt mitään vastausta eikä nähnyt mitään neuvoa kuvaillessaan itselleen tuota hillimättömyyttä ja mielivaltaisuutta leirissä, mikä uhkasi turmella hänen kansalaisiansa.
Hän oli onnistunut taivuttamaan sotilaansa kuuliaisuuteen. Niin pian kuin torvet soivat ja hän itse sota-asussa astui heidän etunenässään, alistivat he oman jäykän tahtonsa hänen tahtonsa alaiseksi. Eikö sitten löytynyt mitään keinoa pitämään heitä rauhallisen arkielämän aikana niissä rajoissa, jotka Egyptissä turvasivat halvimman ja heikoimmankin oloa ja suojelivat sitä ylimielisen ja väkevämmän loukkauksilta?
Sellaisissa ajatuksissa valvoi hän uuden aamun koittoon ja tähtien laskiessa kavahti hän ylös, antoi puhaltaa pasuuniin ja vastustamatta ja täysilukuisina kokoontuivat nuo uudestaan muodostetut joukot tänään niinkuin eilenkin.
Pian kulki hän heidän etunenässään ahtaan kalliolaakson läpi ja sittenkuin he hetken vaijeten olivat vaeltaneet pimeydessä, nauttivat sotilaat tuota virkistävää viileyttä, mikä käy varhaisen aamun edellä.