Päivä sarasti idässä, taivas alkoi kirkastua ja aamuruskon loistavassa hehkussa kohosi juhlallisena ja jättiläisvoimaisena pyhän vuoren majesteetillinen hahmo.
Lähellä ja selvästi pyrki se ruskeine kallioineen, lohkareineen ja rotkoineen vaeltajani edessä ylöspäin ja sen seitsensärmäisen huipun ympärillä liiteli kotkapari, jonka leveitä siipiä tuo nuori päivänvalo kultasi hohtavalla loistolla.
Niinkuin Alus'essa, niin pakotti nytkin hurskas kauhu vaeltavan joukon pysähtymään ja jokainen, ensimäisestä viimeiseen, kohotti hiljaisessa hartaudessa kätensä ylös rukouksessa.
Sitten kulkivat sotilaat rohvaistunein sydämin eteenpäin ja toinen huusi toiselleen iloisesti, kun heitä vastaan lensi visertäen somia mustia lintusia, jotka ilmaisivat raikkaan veden läheisyyttä.
Tuskin olivat he kulkeneet puoli tuntia, kun he saivat nähdä sinisen viheriöitä tamariski-pensaita ja korkealle ulottuvia palmuja; mutta vihdoin kuului heidän korvissaan suloisin kaikista erämaan äänistä: juoksevan veden kohina.
Se virvoitti sydäntä ja lisäksi täytti läheisen Sinaivuoren valtava näky, jonka taivasta tavoittelevaa päätä sininen usvahuntu peitti, Gosenin tasangoilla kasvaneitten miesten sielut hurskaalla hämmästyksellä.
[Nykyinen Serbál, eikä munkkien Sinai, joka meidän mielestämme vasta Justinianuksen aikana julistettiin lain-antamisen vuoreksi. Mielipiteemme perussyyt, että Serbál on raamatun Sinai, kuten Lepsius ennen meitä ilmaisi ja toisetkin myöntävät, löytyvät laajemmin selvitettyinä teoksessamme: "Gosenin kautta Sinaille, matkakirjasta ja kirjastosta." 2 painos Leipzig 1882. Vilh. Engelmann.]
Varovasti tunkeutuivat he nyt eteenpäin, sillä ehkäpä jäännös voitetuista amalekilaisista väijyi jossakin kätköpaikassa.
Mutta ei kuulunut eikä näkynyt yhtään vihollista ja ainoina osoitteina erämaan poikain kostonhimosta tapasivat heprealaiset heidän huoneensa hävitettyinä, ihanat palmut laaksossa kaadettuina ja heidän puutarhansa autioina.
Silloin oli raivaaminen tieltä nuo hoikat rungot tuuheine latvoineen, etteivät estäisi kansan vaeltamista eteenpäin, ja kun tämäkin työ oli tehty, nousi Josua laakson purolle johtavan kivisen rotkon kautta, vuoren ensimäiselle kallion kielekkeelle, tähystelläkseen läheltä ja kaukaa vihollista.