Sittenkun molemmat olivat kauvas aikaa katselleet avaruuteen, katkaisi Josua vaikenemisen ja kysyi: "Ja mikä on tämän voiman nimi?"
Silloin kaikui lujasti ja äänekkäästi jumalanmiehen partaisilta huulilta:
"Laki!"
Ja sen ohessa osoitti hänen sauvansa vuorenhuippua.
Sitten viittasi hän toiselle ja jätti hänet; mutta Josua lopetti tarkastuksensa ja huomasi laaksojen keltaisella pohjalla pimeitä varjoja, jotka liikkuivat milloin sinne, milloin tänne.
Ne olivat jäännöksiä voitetuista amalekilaisista, jotka etsivät uusia asuinpaikkoja.
Vielä lyhyen ajan tarkasti hän heitä ja tultuaan vakuutetuksi, että he etääntyivät kosteikosta, astui hän miettivästi laaksoon.
"Laki!" kertoi hän kertomistaan itsekseen
Niin, se oli se, mikä vaeltajilta puuttui! Sen ankaruudelle oli ehkä mahdollista muodostaa nuo laumat, jotka olivat orjuudesta paenneet, kansaksi, kelvolliseksi Jumalalle, joka antoi sille etusijan ennen kaikkia muita kansoja maan päällä.
Tässä keskeytyivät sotapäällikön tutkistelemiset, sillä ihmisellisiä ääniä, laumojen mylvimistä ja karjumista, koirain haukuntaa ja kovia vasaran lyöntejä tunkeutui kosteikosta hänen tykönsä ylös.