"Joka on jonkun herran palveluksessa, ei tiedä koskaan, kuinka kauvan häntä pidätetään."
Sitten muutti hän äänensä ja pitkitti tyyneesti puhellen: "Tänään — tänä aamuna — tulee ehkä kaikki selväksi ja minä olen muutamassa tunnissa takaisin. Muutoin, ellen tänä ehtoona tai varhain huomenna ole palannut luoksesi, sitten" — ja samalla laski hän kätensä pojan olkapäälle — "mene niin pian kuin saatat kotiisi. Kun sinä tulet Succothiin ja jos kansa ennen sinne tuloasi on sieltä lähtenyt, niin löydät sinä ontelossa sykomorissa, Amminadabin huoneen edustalla, kirjoituksen, joka ilmoittaa sinulle, mihinkä se on mennyt. — Tavattuasi omaisemme tervehdi isää, isoisää Elisamaa ja Mirjamiakin. Sano hänelle ja toisille, että Hosea aina on muistava Jumalansa niinkuin isänsäkin käskyt. Tulevaisuudessa on hän kutsuva itsensä Josuaksi — Josuaksi, kuuletko sinä? — Ilmoita tämä ennen kaikkia Mirjamille. Mutta viimein on sinun kertominen heille, että jos minä jään tulematta, eikä minulle sallita seurata heitä, niinkuin kuitenkin tahtoisin, niin on Korkein päättänyt toisin minusta ja särkenyt valitsemansa miekan ennen sen käyttämistäkään. Ymmärrätkö minua poika?"
Silloin kumarsi Efraim ja vastasi: "Sinä ajattelet, että ainoasti kuolema voi sinua pidättää noudattamasta Jumalan kutsumusta ja isäsi käskyä."
"Se oli tarkoitukseni", vastasi Hosea, "mutta jos he kysyvät, miksi en ole paennut faraota ja hänen valtaansa, niin vastaa, että Hosea tahtoo ryhtyä uuteen toimeensa uskollisena miehenä, joka ei ole rikkonut valaansa, tai, jos se on Jumalan tahto, kuolla sellaisena — ja kerro nyt mitä minä olen sanonut."
Efraim totteli ja hänen enonsa puhe lienee painunut syvälle hänen sieluunsa; sillä hän ei unohtanut eikä sanonut yhtään sanaa väärin. Mutta tuskin oli hän lopettanut kertomisensa, ennenkuin hän kiivaasti tarttui Hosean käteen ja rukoili häntä hartaasti ilmoittamaan hänelle, jos hänellä oli syytä peljätä henkeänsä.
Silloin sulki sotilas hänen innokkaasti käsivarsiinsa lausuen toivomuksensa, että hän oli uskonut hänelle tämän sanoman unhottaaksensa sen.
"Kenties", päätti hän puheensa, "koettavat he väkivallalla pidättää minua, mutta Jumalan avulla olen minä taasen takaisin luonasi ja me ratsastamme yhdessä Succoth'iin."
Sitten astui hän pikaisesti ulos, kuulematta sisarensapojan uudistettuja kysymyksiä, sillä ulkona oli hän kuullut vaunujen ratinaa ja kaksi jalojen hevosten vetämää vaunua lähenivät nopeasti telttaa ja pysähtyivät sisäänkäytävän ulkopuolelle.
Kahdeksas Luku.
Hosea tunsi vallan hyvin miehet, jotka astuivat ulos vaunuista; ne olivat kuninkaan ensimäinen Kamariherra ja eräs ylimmäisistä kirjanoppineista ja he tulitat viemään häntä "korkeaan porttiin". [Kuninkaan linna. Nimi "Farao" merkitsee myöskin korkea portti.]