Asiain johdon oli ukko jonkun aikaa sitten jättänyt toiselle profeetalle, Baïlle, mutta arvonsa, sijansa faraon sivulla ja istuimensa neuvostossa piti hän, ja niin vähän kuin hän puhuikin, tuli hänen mielipiteensä kuitenkin useammin päätökseksi kuin tuon puheliaan, tulisen ja paljon nuoremman toisen profeetan mielipide.
Aina siitä ajasta kuin rutto tunkeutui linnaan, ei ollut ukko luopunut faraon sivulta ja kuitenkin tunsi hän tänään itsensä vilppaammaksi kuin muulloin. Kuuma erämaan tuuli, joka muita näännytti, teki hyvän vaikutuksen hänessä, sillä häntä vilutti aina, huolimatta pantterintaljoista, jotka peittivät hänen hartioitaan ja selkäänsä, ja tämän päivän kuumuus lämmitti hänen vanhaa jähmettyvää vertansa.
Heprealainen Moses oli ollut hänen oppilaansa, ja valtavampaa luonnetta ei hänellä koskaan ollut johdatettavana eikä hengen lahjoilla rikkaammin varustettua nuorukaista opetettavana. Hänen kauttansa oli heprealainen tullut korkeimpiin salaisuuksiin vihityksi. Hänellä oli ollut suurimmat toiveet hänestä Egyptin ja sen papiston eduksi ja kun Mesu oli lyönyt kuoliaaksi voudin, joka oli julmalla tavalla ruoskinut erästä hänen kansalaistaan, ja sen jälkeen paennut erämaahan, oli ukko niin pahakseen pannut tämän tapauksen, kuin olisi hänen oma poikansa sen tehnyt ja täytyisi kärsiä seuraukset siitä. Esirukouksillaan oli hänen onnistunut hankkia Mosekselle armoa; mutta kun tämä oli palannut Egyptiin ja hänessä oli tapahtunut, minkä virkaveljet nimittivät hänen "lankeemisekseen", oli hän valmistanut hänelle vielä syvemmän surun kuin paollaan. Jos hän, Rui, olisi ollut nuorempi, niin olisi hän vihannut häntä, joka oli pettänyt hänen kauniimmat toiveensa, mutta ukko, jolle ihmissydän oli niinkuin avonainen kirja ja joka vapaana ennakkoluuloista osasi asettua kanssa-ihmisensä sieluntilaan, tunnusti itsekseen, että se oli ollut hänen oma vikansa, kun ei hän edeltäpäin aavistanut oppilaansa muutosta.
Mesu, heprealainen, oli kasvatuksen ja opetuksen kautta tehty egyptiläiseksi papiksi hänen ja jumaluuden mielen mukaan; mutta sittenkuin hän kerran oman kansansa eduksi oli nostanut kätensä niitä vastaan, joihin ihmisellinen viisaus ja tahto oli hänen liittänyt, oli hän eronnut egyptiläisistä ja tullut sukunsa oikeaksi pojaksi ja missä tämä lujatahtoinen ja ylevämielinen mies kulki edellä, siellä täytyi muiden seurata perässä.
Ylimmäinen pappi tiesi myöskin mitä tuo luopio aikoi sukukunnalleen antaa; sillä hän oli sen itse tunnustanut hänelle. — Se oli usko yhteen ainoaan Jumalaan. Mesu oli silloin todistanut vääräksi syytöksen valapattoisuudesta ja vakuuttanut ei suinkaan kavaltaneensa mysteriain (salaisuuksien) "ainoata" heprealaisille, vaan ainoasti johdattaneensa heitä sen Jumalan luo, jota he jo olivat palvelleet, ennenkuin Jooseppi ja hänen veljensä tulivat Egyptiin. Tosin oli vihittyjen "ainoa" monessa suhteessa heprealaisten Jumalan kaltainen, mutta sepä juuri olikin rauhoittanut tuota vanhaa viisasta, sillä kokemus oli häntä opettanut, ettei rahvas tyydy yhteen ainoaan näkymättömään Jumalaan, jota moni edistyneempikin henki hänen oppilaistaan ainoastaan vaikeudella voi käsittää. Kansan mies ja nainen tarvitsivat aistimilla tunnettavampia kuvia kaikesta merkittävästä, jonka vaikutuksen he itsessään ja ympärillään tunsivat ja sellaisia antoi heille egyptiläisten uskonto. Minkä käsityksen voi lemmenliekistä sairas neitonen saada luovasta ja maailman juoksua johtavasta näkymättömästä voimasta? Ystävällisen Hathor'in luo, joka voitollisissa käsissään pitelee sydäntä sydämeen sitovia siteitä, tuon kauniin, voimallisen sukupuolikumppanin luo tunsi hän itsensä vedetyksi ja hänelle voi hän luottamuksella tunnustaa, mikä hänen rintaansa ahdisti. Äiti, joka tahtoi pelastaa rakkaan lapsen kuolemasta, mitä merkitsi hänen pieni kärsimisensä tuolle käsittämättömän suurelle, koko maailmaa hallitsevalle kaikkivallalle? Mutta hyvää Isis'tä, joka itse oli itkenyt silmänsä punaisiksi syvässä surussa, häntä voi hän käsittää! Ja kuinka usein tapahtuikaan Egyptissä, että nainen määräsi miehen suhdetta jumaliin!
Myöskin oli ylimmäinen pappi nähnyt kylliksi monta heprealaista miestä ja naista hurskaina rukoilijoina maansa pyhästöissä. Vaikka Moses saattaisikin heitä siihen, että he tunnustaisivat hänen jumalaansa, niin näki hän, kokenut ukko, varmaan edeltäpäin, että he pian kääntyisivät pois tuosta näkymättömästä hengestä, jonka aina täytyi jäädä heille vieraaksi ja käsittämättömäksi ja että he suurissa laumoissa rientäisivät takaisin niiden jumalien luo, joita he käsittivät.
Nyt uhkasi Egyptiä maa- ja rakennustyömiesten puute, joita niin hyvin tarvittiin, mutta Rui uskoi saatavan ne takaisin.
"Missä hyvät sanat riittävät, siellä levätköön miekka ja joutsi", oli hän vastannut toisen profeetan Baï'n vaatimukseen ajaa poisvaeltavia takaa ja hävittää heidät. "Ruumiita on meillä yllinkyllin maassa; työtä tekevistä käsistä on meillä puute. Pitäkäämme siitä kiinni, mikä meiltä uhkaa kadota."
Ja nämä lempeät sanat olivat aivan faraon mielen mukaan, sillä hän oli kyllin kärsinyt kurjuutta ja olisi pitänyt viisaampana aseettomana astua leijonan häkkiin, kuin vielä kerran uhoitella tuon peljättävän heprealaisen vihaa.
Sentähden oli farao sulkenut korvansa toisen profeetan kiivaille sanoille, jonka ponteva ja tarmokas menettelytapa teki sitä suuremman vaikutuksen häneen, jota epäröivämpi hän itse oli, ja rauhoitettuna ja ikäänkuin uuden toivon virkistämällä oli hän suostunut vanhan Ruin esitykseen lähettää Hosea heimolaistensa luo, keskustelemaan heidän kanssansa faraon nimessä.