Toinenkin profeetta, Baï, oli vihdoin hyväksynyt tämän ehdotuksen, sillä siten sai hän uutta apua sen valta-istuimen sortamiseen, jonka hän aikoi kumota. Jos heprealaiset uudestaan asettuisivat maahan, niin kantoi ehkä jo silloin prinssi Siptoh, joka ei pitänyt mitään rangaistusta liian kovana heprealaisten päämiehille, joita hän vihasi, valtikkaa tuon heikon Menephtah-kuninkaan asemasta.
Mutta ensiksi piti paholaisia viivyteltämän ja Hosea oli siihen toimeen mies paikallaan; mutta ei kukaan ollut Baï'n mielestä sopivampi voittamaan suoran soturin luottamusta kuin Farao itse ja hänen korkea puolisonsa. Tätä mielipidettä oli ylimmäinen pappi Ruikin, ehkei hän ollut osallinen salaliitossa, ja sentähden oli päätetty, että hallitsijapari keskeyttäisi kuoleman valituksensa ja ottaisi itse heprealaisen vastaan.
Tämä oli laskeutunut alas valta-istuimen eteen ja noustuaan jälleen ylös katselivat kuninkaan kasvot häntä surullisesti, mutta kuitenkin lempeästi.
Niinkuin tapa vaatii, olivat hiukset ja parta isältä, jonka esikoinen oli kuollut, joutuneet partaveitsen uhriksi. Kerran olivat ne kiiltävän mustina ympäröineet hänen kasvojansa, mutta kahdenkymmenen vuotinen surullinen hallitus oli tehnyt harmaiksi molemmat ja hänen vartalonsakin oli kadottanut pystysuoran asentonsa ja näytti veltosti ja ukkomaisesti kumartuneelta, vaikka hän tuskin oli viidennettä kymmenennettä ikävuottaan vanhempi. Kauniit olivat hänen säännöllisesti muodostuneet kasvonsa yhä vielä, ja niiden surullisissa, pehmeissä piirteissä, joissa ei näkynyt mitään pontevuutta, oli jotakin surkuttelua herättävää, erittäinkin kun hymyilevä juonne antoi suulle sydäntä voittavan lumouksen. Hitaisuus, jolla hän oli tottunut liikkumaan, teki tuskin mitään haittaa hänen ylevälle olennolleen, mutta hänen sointuva äänensä kaikui harvoin toisin kuin heikolta ja ikäänkuin apua tarvitsevalta. Hän ei ollut syntynyt hallitsijaksi, sillä kolmetoista vanhempaa veljeä oli jo kuollut, ennenkuin oikeus faraojen istuimeen oli hänelle langennut, ja niin oli hän maan kauniimpana nuorukaisena, naisten suosikkina ja onnen kevytmielisenä lempilapsena viettänyt miehuutensa ikään asti huoletonta ja nautintorikasta elämää. Sitten oli hän seurannut isäänsä, suurta Ramsesta ja tuskin oli hän valtikkaan tarttunut, kun libyalaiset useitten liittolaisten kanssa olivat nousseet Egyptiä vastaan Hänen edeltäjäinsä sodissa harjaantuneet joukot ja heidän johtajansa auttoivat häntä voittoon; kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olivat kuluneet Ramseksen kuolemasta, olivat hänen joukkonsa harvoin saaneet levätä; sillä kapinoita oli milloin idässä, milloin lännessä tukahdutettavana ja sen sijaan että hän Thebessä, jossa hän oli viettänyt monta ihanaa vuotta, taipumuksensa mukaan, ihanimmassa kaikista linnoista, saisi iloita rauhan lahjoista ja etevien miesten seurustelusta, jotka juuri siihen aikaan siellä tutkivat ja runoilivat, täytyi hänen milloin seurata sotajoukkoa sotaan, milloin hallita ala-Egyptin pääkaupungissa Taniksessa järjestääkseen tämän rajamaan tukalia oloja. Niin tahtoi vanha Rui ja kuningas suostui mielellään hänen johtonsa alaiseksi, olihan hänen isänsä, valtakunnan pyhimys Thebessä ja sen ylimmäinen pappi, viimeisinä vuosina tullut rikkaammaksi ja voimallisemmaksi kuin kuninkaallinen huone, ja Menephtah'n velton olennon mukaista oli parempi olla välikappaleena kuin johtavana kätenä, saati vain faraon ulkonaiset kunnianosoitukset annettiin hänelle, sillä niistä piti hän erittäin tarkan vaarin, jotavastoin hän ei koskaan niin paljon välittänyt vakavammista seikoista.
Tuo lempeä alentavaisuus, jolla farao vastaanotti Hosean, ilahdutti ja häiritsi häntä samalla kertaa; mutta hän sai rohkeutta vapaasti tunnustamaan, että hän halusi päästä virastaan ja siitä valasta vapaaksi, jonka hän oli sotajoukolle tehnyt.
Levollisesti kuunteli kuningas häntä ja vasta tunnettuansa, että se oli hänen isänsä käsky, mikä saatti häntä tähän, viittasi farao ylimmäiselle papille, jolloin tämä puhui hiljaisella, vaikeasti ymmärrettävällä äänellä:
"Poika, joka alttiiksi panee suuria asioita, pysyäkseen isälleen kuuliaisena, on varmaankin uskollisin hyvän Jumalan palvelijoista. Noudata siis Nun'in kehoitusta. Auringon poika, yli- ja ala-Egyptin herra, laskee sinut vapaaksi; mutta minun, hänen palvelijansa, kautta panee hän sinulle ehdon."
"Ja kuinka se kuuluu?" kysyi Hosea.
Silloin viittasi farao toistamiseen ylimmäiselle papille ja hänen itsensä vaipuessa valta-istuimelle takaisin, nosti ukko kirkkaat silmänsä Hoseaan ja vastasi:
"Mitä molempain maailmain herra sinulta pyytää on helppo täyttää. Sinä olet jälleen tuleva hänen omakseen, meidän omaksemme, niinpian kuin sinun, kansasi ja sen johtajat, jotka ovat saattaneet niin paljon kärsimistä tämän maan yli, tarttuvat auringon pojan jumalalliseen käteen, mikä sovinnollisesta ojennetaan heille, ja taaskin antautuvat hänen valta-istuimensa hyväntekeväisen varjon alle. Runsailla armonsa osoituksilla aikoo hyvä Jumala sitoa luopuneet itseensä ja valtakuntaansa, niinpian kuin he erämaasta ovat kotiin palanneet, jossa he aikovat uhrata heidän Jumalalleen. Käsitä oikein minua! Mikä raskautti kansaa, jonka seassa olet syntynyt, on siltä pois. otettava. Uudessa laissa aikoo suuri Jumala antaa sille laajat vapaudet ja edut, ja mitä me lupaamme, se kirjoitetaan muistoon ja todistetaan meidän ja teidän puolelta uutena, kelvollisena liittona lapsille ja lastenlapsille. — Mutta jos se on tapahtunut rehellisellä aikomuksella, pitää se viimeiseen päivään meidän puoleltamme, ja jos sinun heimolaisesi ovat suostuneet siihen, olette halukas taaskin tulemaan meikäläiseksi?"