"Ota välittäjän toimi vastaan, Hosea", tarttui tässä kuningatar ukon puheesen hiljaisella äänellä ja katseli surevin silmin rukoilevasti heprealaisen kasvoihin. "Minua kauhistuttaa Mesun viha ja mitä meihin tulee, teemme kaikki mitä voimme, voittaaksemme hänen vanhan ystävyytensä. Sano hänelle nimeni ja muistuta häntä niistä päivistä, jolloin hän minulle, pienelle Isisnefert'ille, nimitteli ne kasvit, jotka minä toin hänelle, ja minulle ja sisarelleni selitti niiden hyötyä ja vahinkoa silloin kuin hän kävi kuningattaren, hänen toisen äitinsä luona, naishuoneustossa. Anteeksiannetut ja unohdetut ovat ne haavat olevat, jotka hän teki sydämihimme. Ole nyt sanansaattajanamme, Hosea, äläkä kieltäydy".
"Sellaiset sanat sellaisesta suusta", vastasi sotilas, "ovat ankaria käskyjä ja tekevät kuitenkin hyvää sydämelle! Välittäjän viran otan toimekseni."
Silloin nyökäytti vanha ylimmäinen pappi hyväksyen hänelle ja huudahti: "Niin toivon minä, että tästä lyhyestä hetkestä kasvaa pitkä siunauksen aika. Mutta huomatkaa tarkasti, missä lääkkeet auttavat, siellä vältettäköön leikkaaminen ja polttaminen! Missä silta johtaa virran yli, siellä kartettakoon uiminen pyörteen lävitse"!
"Niinpä todella kartettakoon pyörre", kertoi farao ja kuningatar sanoi samaa ja katseli uudelleen kukkia helmassaan.
Neuvottelu alkoi.
Kolme kirjuria istahti permannolle aivan ylimmäisen papin viereen, kuullakseen hänen alhaista ääntään ja piirissä istuvat kirjanoppineet ja neuvonantajat ottivat kirjoituskalut esiin ja työskentelivät kohta kirjoitusneuvolla elikkä pensselillä, pitäen papyruslehteä vasemmassa kädessään, sillä ei mitään saanut jäädä merkitsemättä mitä sanottiin ja päätettiin faraon kasvojen edessä.
Tämän nyt seuraavan keskustelun aikana kuultiin vain hiljaisia kuiskeita salissa; liikkumattomina pysyivät vartijat ja hovimiehet paikoillaan ja kuningaspari katseli mykkänä ja jäykästi niinkuin unessa eteensä.
Ei olisi faraolle eikä hänen puolisolleen ollut mahdollista käsittää miesten hiljaista puhetta, mutta egyptiläiset eivät lopettaneet lausetta katsahtamatta ylös kuninkaasen ikäänkuin saadakseen hänen suostumuksensa. Hoseakin noudatti heidän hyvin tuttua tapaansa ja alensi samoin kuin muutkin äänensä; mutta kun jonkun kerran toisen profeetan eli kirjanoppineitten esimiehen ääni kuului kovemmin nosti farao päänsä ylös ja kertoi ylimmäisen papin lauseen: "Missä silta johtaa virran yli, siellä kartettakoon uiminen pyörteen lävitse", sillä nämä sanat sisälsivät tarkasti mitä hän ja kuningatar toivoivat: Ei mitään taistelua! Rauhaa heprealaisten kanssa ja rauhaa heidän peljättävältä johtajaltaan ja hänen Jumalansa vihalta, kadottamatta kuitenkaan poisvaeltajain ahkeria käsiä!
Niin edistyi keskustelu eteenpäin ja kun neuvottelevien hyminä ja kirjoitusruovon rapiseminen oli kestänyt tunnin, pysyi kuningatar yhä paikoillaan, mutta farao rupesi liikkumaan ja korotti äänensä kovemmaksi, sillä hän alkoi peljätä, että toinen profeetta, joka vihasi sitä miestä, jonka siunausta hän halusi ja jonka vastustus näkyi niin kauhealta, asettaisi välittäjälle sellaisia ehtoja, jotka olivat mahdottomia täyttää.
Mutta mitä hän sanoi, oli vain uusi kehoitus neuvostolle ajattelemaan siltaa virran yli ja kysyvä silmäys kirjanoppineitten esimieheen saattoi tätä rauhoittamaan häntä, sillä kaikki oli hyvin päin. Hosea oli vain pyytänyt, että voudeiksi, jotka valvoivat työtä tekevää kansaa, ei enää valittaisi libyalaisia, vaan heprealaisia, joiden vaali tapahtuisi hänen kansansa vanhimpain kautta ja laillistettaisiin Egyptin hallituksen vahvistuksella.