Silloin pani profeetta sormensa suulleen, kehoitti toista varovaisuuteen, astui lähemmäksi häntä, viittasi kantotuoliinsa ja sanoi sitten nopeasti ja hiljaa: "Minua odotetaan korkeassa portissa, kuule siis vielä tämä: Jos Hosea onnistuu sovitustyössään, niin palajavat hänen heimolaisensa syyttömät kuin syyllisetkin — ja viimemainitut tulevat rangaistuiksi. Ensimainittuihin on meidän lukeminen päällikön koko sukukunta, joka kutsuu itseänsä Efraimin pojiksi, aikain vanhasta Nunista aina huoneessasi olevaan poikaan saakka".
"Meidän täytyy säästää heitä, mutta Moseskin on heprealainen ja mitä me teemme hänelle —"
"Ei ole tapahtuva avonaisella kadulla ja lapsenleikkiä on kylvää vihollisuutta kahden miehen välillä, joiden tulee hallita samassa piirissä. Minä pidän huolta siitä, että Hosea ei välitäkkään toisen lopusta; mutta silloin on farao, olkoonpa hän sitte Meneptah tai — ja tässä vaijensi hän ääntään — tai jo Siptah, korottava hänet niin korkealle, ja sen hän ansaitseekin, että silmät hänen huimaavassa päässään ovat katsomatta sitä, mitä me tahdomme salata häneltä. Löytyy, näet, oikeus, josta ei kukaan luovu, joka kerran on sitä maistanut."
"Oikeus?"
"Valta, tarkoitan minä, Hornecht — suuri, valtava valta! Suuren maakunnan maaherrana, kaikkien palkkasoturien johtajana Aarsun sijassa, varoo hän rikkomasta väliään meihin. Tunnen hänet Onnistuuko vain uskottaa hänelle, että Mesu on tehnyt vääryyttä hänelle — ja väkivaltainen mies on siihen kyllä syytä antava —. Ja saammeko hänen siihen vakuutukseen, että laki säätää ne rangaistukset, jotka me tuomitsemme noidalle ja pahimmille hänen heimolaisistaan, silloin sallii hän sen tapahtua, vieläpä antaa meille siihen suostumuksensakin".
"Mutta jos lähetys epäonnistuu?"
"Silloin tulee hän kuitenkin joka tapauksessa takaisin luoksemme; sillä hän ei murra valaansa. Ainoasti siinä tapauksessa, että Mesu, josta voi kaikkia uskoa, pidättää häntä väkivallalla, on poika tuleva meille hyödyksi, sillä Hosea pitää hänestä, hänen heimolaisensa rakastavat paljon elämää ja hän kuuluu heidän jaloimpaan sukuunsa. Farao on kaikessa tapauksessa uhkaava poikaa; mutta me tulemme häntä suojelemaan ja se on uudestaan yhdistävä hänen enonsa meidän kanssamme ja johtava hänet niiden luo, jotka vihastuvat kuninkaasen. Oivallista!"
"Ja varmimmasti pääsemme päämaaliin, jos meidän onnistuu punoa vielä toinenkin side. Lyhyesti sanoen — ja minä pyydän sinua tämän kerran pysymään levollisena, sinä liian nuori harmaaparta lyhyesti sanoen, sinun ja minun heprealainen asetoverimme, henkeni pelastaja, kunnollisin mies sotajoukossa, joka myös sentähden voi olla varma korkeimmista arvoista, hän on tuleva vävyksesi. Kasana on suosiollinen heprealaiselle — sen olen kuullut omalta emännältäni."
Silloin vetääntyivät taas rypyt everstin otsalla yhteen ja vaikeudella taisteli hän voittaakseen mielenmalttinsa. Hän tunsi, että hänen täytyi luopua vastahakoisuudestaan kutsua sitä miestä vävykseen, jonka syntyperä oli vastenmielinen hänelle ja jota hän yhtä hellästi suosi kuin hän kunnioittikin häntä. Tosin eihän voinut olla hiljalleen itsekseen kiroilematta, mutta vastaus, minkä hän papille antoi, kuului järkevämmältä ja levollisemmalta kuin hän oli odottanutkaan. Oliko Kasana nyt kerran haltijain hallussa, jotka häntä vetivät muukalaiseen, niin täytyi hänen saada tahtonsa! Mutta Hosea ei ollut lainkaan häntä pyytänyt.
"Kuitenkin", huusi hän kiivaasti, "ruskean Sethin ja hänen seitsemänkymmenen kanssaveljensä nimessä! Et sinä eikä kukaan muukaan saa minua tarjoomaan lastani, jota kaksikymmentä kosivat, sille miehelle, joka kutsuu itsensä meidän ystäväksemme eikä ole antanut itselleen aikaa käydä meitä tervehtämässä huoneessamme! Pitää pojasta kiinni on toinen asia ja sen otan minä tehdäkseni!"