Sitten oli hän antanut sananvuoron lähettiläälle, ja kun tämä vielä kerran oli kuvaillut tapahtumia Ramseskaupungissa ja senjälkeen myöskin kertonut että heprealaiset Taniksessa muutamien tuntien kuluttua saapuisivat sinne, oli äänekäs riemu remahtanut kansan joukossa; mutta Eleasar, Aaronin poika, oli palavalla innostuksella ilmoittanut, mitä Herra oli tehnyt omilleen ja mitä hän oli luvannut heille, heidän lapsilleen ja lastensa lapsille.
Kuni tuores aamukaste kuivuvalle ruoholle oli jokainen sana tuon innostuneen miehen suusta langennut kansan sydämille. Riemuiten olivat uskovaiset ylistäneet häntä ja Mirjamia, ja epäileväin uupuvalle rohkeudelle oli kasvanut uusia siipiä. Asarja, Michael ja heidän puoluelaisensa eivät kauvemmin olleet napisseet, jopa useampiin oli tarttunut yleinen innostus, ja kun eräs heprealainen palkkasoturi oli hiipinyt esiin varastohuoneen vartiostosta ja kertonut, että hänen päällikölleen oli ilmoitettu, mitä oli tekeillä, olivat Eleasar, Naheson, Hur ja toiset kokoutuneet neuvottelemaan sekä koonneet kaikki läsnäolevat paimenet ympärilleen ja palavin sanoin kehoittaneet heitä osoittamaan olevansa miehiä eikä pelkäämään Jumalansa mahtavalla avulla taistella kansansa ja sen vapauden puolesta. Kirveistä, nuijista, sirpeistä ja vaskikeihäistä, raskaista seipäistä ja lingoista, jotka olivat paimenen aseita erämaan petoja vastaan, joutsista ja nuolista ei ollut ollenkaan puutetta ollut ja niinpian kuin komea joukko voimallisia miehiä oli liittynyt Huriin, oli hän hyökännyt egyptiläisiä vouteja vastaan, jotka valvoivat muutaman sadan heprealaisen päiväläisen maantöitä. Huudolla: "He tulevat! Kuolema sortajille! Herra meidän Jumalamme on johtajamme!" olivat he viskautuneet libyalaisen vahdin päälle, ajaneet sen pakosalle ja vapauttaneet nuo kaivavat ja muurailevat heimolaiset. Niinpian kuin jalo Naheson vihdoin oli painanut erään vanhimman näistä onnettomista rintaansa vastaan niinkuin veljen, olivat muutkin vapautetut päiväläiset heittäytyneet paimenten rinnoille ja niin olivat he yhä huudolla: "He tulevat! ja Herra meidän isäimme Jumala on johdattajamme!" kasvavassa joukossa rientäneet eteenpäin. Kun vihdoin pienestä paimenjoukosta oli kasvanut muutamia tuhansia, oli Hur johtanut heitä egyptiläisiä sotilaita vastaan, joita he olivat paljon lukuisammat.
Jo olivat egyptiläiset joutsiampujat lähettäneet nuolisateen ja voimallisten paimenten lingoista oli kuolettavia kiviä tavannut vihollisen etummaisia rivejä, kun torventoitotus oli kajahtanut kutsuen varastohuoneen vartioston luisujen muurien ja vahvan portin taakse. — Heprealaisten ylivoima oli päälliköstä näkynyt liian suureksi, mutta velvollisuus oli vaatinut häntä säilyttämään linnaa, kunnes annettu apu saapuisi.
Kuitenkaan ei ollut Hur ollut tähän ensimmäiseen voittoon tyytyväinen. Niinkuin äkkinäinen tuulenpuuska sytyttää hiipuvan valkean, oli menestys herättänyt hänen heimolaistensa rohkeuden, ja missä tahansa joku egyptiläinen näyttäytyi varastohuoneen harjalla, oli ympyriäinen kivi jonkun paimenen lingosta tavannut hänen. Nahesonin käskystä oli tuotu tikapuita. Silmänräpäyksessä oli satoja heprealaisia kaikilta puolilta kiivennyt ylös rakennukselle ja lyhyen, verettömän taistelun perästä olivat varastohuoneet joutuneet heprealaisten käsiin. Egyptiläiset olivat ainoastaan voineet puolustaa linnoitusta.
Näiden tapauksien aikana oli erämaan tuuli laskeutunut levolle. Raivostuneet veitikat vapautettujen päiväläisten seassa olivat koonneet olkia, puita ja varpuja sen kartanon portille, johonka egyptiläiset olivat tulleet ahdistetuiksi, ja hyökkääjille olisi ollut vähäinen asia hävittää vihollinen tulella aina viimeiseen mieheen saakka, mutta Hur, Naheson ja muut varovat, kansan päälliköt eivät olleet sitä sallineet, estääkseen siten varastohuoneissa olevien elonvarojen polttamista.
Helppoa ei suinkaan olisi ollut estää nuorempia noista kiusatuista päiväläisistä tästä koston työstä, mutta kukin heistä oli perheenjäsen, ja kun isät ja äidit vielä avustivat Hurin varoituksia, eivät he ainoastaan olleet rauhoittuneet, vaan vieläpä auttaneetkin vanhempia jakamaan varastohuoneitten sisällystä sukukuntain päämiesten kesken sekä kuormaamaan ne juhdille ja kärryille, joiden piti seurata ulos vaeltajia.
Tämä työ tapahtui kirkkaassa soihdunvalossa ja muodostui uudeksi juhlaksi, sillä ei Hur, Naheson eikä Eleasarkaan olleet voineet estää miehiä eikä vaimoja avaamasta viinileilejä ja nahkasäkkejä. Kuitenkin onnistuttiin säilyttää parhain osa tästä ihanasta saaliista tarpeen ajaksi ja siis ei löytynyt aivan monta juopunutta, mutta tosin lisäsi rypälemehun henki ja ilo näin runsaasta saaliista kansan kiitollista liikutusta. Kun Eleasar vihdoin astui toistamiseen heidän keskelleen kertoakseen heille luvatusta maasta, kuuntelivat miehet ja vaimot häntä ihastunein mielin ja yhtyivät ylistyslauluun, jota Mirjam oli alkanut laulamaan.
Niinkuin hurskas innostus oli käsittänyt kansan sydämet Taniksessa lähdön hetkenä, niin tapahtui nyt myöskin Succothissa, ja kun noin seitsemänkymmentä heprealaista miestä ja naista, jotka olivat piiloittautuneet Turnin temppeliin, kuulivat riemulaulun, astuivat he ulos, liittyivät toisiin ja kokosivat tavaransa kokoon, niin toivorikkaina ja niin lämpimällä luottamuksella isäinsä Jumalaan, kuin jos eivät koskaan olisi tunteneetkaan mitään pelkoa lähdön vuoksi.
Kun tähdet vaipuivat alemmaksi, lisääntyi iloinen liikutus. Joukottain vaelsi miehiä ja naisia tietä pitkin Tanikseen lähestyviä kansalaisiaan vastaan. Moni isä talutti sen ohessa kasvavaa poikaa kädestä ja moni äiti kantoi lastaan käsivarrellaan, saatiinpa myös lähestyvien joukossa tervehtää monta rakasta sukulaistakin; olihan tuo kohta heräävä aamu tuottava juhlahetkiä, joita ei tahdottu ryöstää keltään rakastetulta sydämeltä ja joiden myöskin piti kaikua pienokaisten sydämissäkin, kunnes heillä itsellään oli lapsia ja lastenlapsia.
Ei etsitty enään leposijaa teltissä, majassa eikä asuinhuoneessa, sillä nyt oli kysymys vain viimeisten tavarain kokoamisesta. Varastohuoneilla oli työskentelevien joukko harventunut, sillä useimmat olivat jo varustetut niin paljolla elatuksella kuin he voivat mukanaan kuljettaa.