Hän ei voinut suoraan tunnustaa ukolle, mitä hän näki, sillä se olisi häirinnyt hänen iloista toivoansa.
Hän, joka innostuneen sielunsa koko voimalla turvautui isäinsä Jumalaan ja hänen kaikkivaltiaisuuteensa, omisti vielä päivää ennen sellaisen luottamuksen kuin ukkokin, mutta Herra oli myös lainannut hänelle merkillisen lahjan nähdä asioita ja kuulla sanoja, joita eivät muut käsittäneet. Tavallisesti näki hän näitä unessa, mutta usein myöskin yksinäisinä hetkinä ajatellessaan menneitä tai tulevia päiviä.
Mitä Ephraim hänen nimessään oli ilmoittanut Hosealle korkeimman sanana, oli huudettu hänelle näkymättömästä suusta, kun hän sykomorin alla ajatteli ulosvaellusta ja sitä miestä, jota hän rakasti aina lapsuudestaan saakka, ja kun hän tänäpänä puoliyön ja aamun välillä taaskin oli istunut tuon kunnioitettavan puun alla ja väsymys oli hänen vallannut, oli hän jälleen kuulevinaan saman äänen. Sanat, jotka se oli hänelle huutanut, olivat kadonneet hänen muistostaan, mutta hän tiesi niiden surullisesti ja varoittavasti kaikuneen.
Niin epämääräinen kuin tämä varoitus oli ollutkin, teki se kuitenkin hänen levottomaksi ja laitumilta tunkeuva huuto ei suinkaan johtunut ilosta, että onnellisesti oli saavuttu veljeni luo ja ensimäiseen vaelluspaikkaan niinkuin ukko hänen vieressään uskoi, ei, se oli raivoisten, hillittömien miesten taisteluhuutoa, jotka vihamielisellä katkeruudella riitelivät ja taistelivat niityllä mukavasta telttasijasta tai kaivolla ja vesihautojen äärellä hyvästä juottopaikasta karjalle.
Vihaa, pettynyttä toivoa, epäilystä kuului näistä huudoista, ja kun hän etsi paikkaa, missä melu oli suurin, näki hän vaimon ruumiin eräällä telttavaatteen kappaleella, jota pilkkailevat päiväläiset kantoivat, ja kalpean kuolon korjaaman rintalapsen, jota puolialastoin, raivoisa mies, hänen isänsä piti käsivarsillaan, samalla kun hän vapaalla, vasemmalla nyrkillä uhkaili sinnepäin, missä Mirjam huomasi veljensä.
Ensi silmänräpäyksessä näki hän, kuinka eräs kovan työn alla kyyristynyt harmajaparta nosti kätensä Mosesta vastaan ja olisi hänen maahan lyönyt, elleivät toiset olisi kaataneet hänet maahan.
Silloin ei hän enään kauvemmin voinut viihtyä katolla, vaan kalpeana ja liikutettuna riensi hän leiriin. Milca seurasi häntä ja missä he kohtasivat kansaa Succothista, tervehti se kunnioittavasti heitä.
Kansa Zvan'ista, jota heprealaiset kutsuivat Tanikseksi, kansa Phakoksesta ja Bubastiksesta, mikä tiellä oli yhtynyt heihin, ei tuntenut Mirjamia, mutta profetissan korkea olento ja jalo arvokkaisuus vaikutti sen, että hekin kunnioittavasti väistyivät hänen tieltään elikkä vastasivat häntä hänen kysymyksiinsä.
Silloin sai hän kuulla huonoja, sydäntä särkeviä seikkoja, yhtä sillä iloisella mielellä kuin matkue oli kulkenut ensi päivänä, yhtä epäröivänä ja murheellisena oli se seuraavana päivänä kulkenut. Erämaan tuuli oli murtanut monen terveen ihmisen jäntevyyden ja pontevuuden; niinkuin päiväläisvaimoon ja hänen lapseensa, niin oli myös toisiin lapsensynnyttäjiin vaelluksen aikana pölyssä ja päivän paahtavassa helteessä kuume tarttunut, ja hänelle näytettiin joukkio, mikä läheni heprealaisten hautausmaata Succothissa. Ne, joita nyt vietiin sijaan, mistä ei palausta ole, eivät olleet ainoastaan vaimoja ja lapsia, eivätkä ainoastaan sellaisia, joita sairaina oli kuljetettu mukana, etteivät jälelle jäisi, vaan myöskin muutamia miehiä, jotka vielä päivää ennen olivat olleet voimakkaita, mutta joita raskaat kuormat olivat uuvuttaneet tai jotka laahaten tietä pitkin olivat liian varomattomasti asettuneet puolipäivä-auringon vaikutuksen alaisiksi.
Eräässä teltassa, missä kova kuume rasitti nuorta lapsenvuodevaimoa, pyysi Mirjam kalpean Milcan tuomaan lääkearkkusen hänelle ja tuo puolisoa puuttuva vaimo toimitti pian ja nopeasti tuon tehtävän. Tiellä kääntyi hän tosin monen puoleen ja kysyi kainosti vangittua puolisoansa, mutta kukaan ei voinut hänelle antaa mitään tietoa hänestä. Mirjam sai Nun'ilta, Hosean isältä, tietää, mitä hänen jälelle jättämänsä, vapautettu orjansa, Eliab, oli hänelle kertonut, nimittäin, että hänen poikansa olisi valmis seuraamaan kansalaisiaan. Niinikään sai hän tietää, että sairas Efraim oli saanut hoitoa odotetun teltassa.