Oliko poika kovin sairas tai mikä pidätti muutoin hänen enoansa Taniksessa? Tämä kysymys täytti hänen sydämensä uudella levottomuudella, mutta tästä huolimatta antoi hän harvinaisella toimeliaisuudella apua ja lohdutusta, missä vain tarvittiin.
Vanhan Nunin sydämellinen tervehdys oli häntä ilahduttanut, ja voimallisempaa, hyväntahtoisempaa, rakastettavampaa ukkoa ei voitu ajatellakaan.
Jo tuon arvokkaan pään näkö lumivalkeilla taajoilla kiharahiuksilla ja parralla ja nuo säännöllisistä kasvoista nuorenlaisesti loistavat kirkkaat silmät tekivät hänelle hyvää, ja kun hän tulvaavalla, vilkkaalla, sydäntä voittavalla tavalla ilmoitti iloansa hänen näkemisestään, kun hän painoi häntä rintaansa vasten ja suuteli häntä otsalle, sittenkuin hän oli Nun'ille ilmoittanut, että hän korkeimman nimessä oli kutsunut Hosean "Josuaksi" ja oli kehoittanut häntä palajamaan hänen heimolaistensa luo johtamaan heidän sotajoukkoansa, tuntui hänestä ikäänkuin olisi hän saanut palkkion kuolleesta isästään ja uudella voimalla antautui hän raskaisiin velvollisuuksiin, mitkä häntä täällä kaikkialla odottivat.
Eikä ollutkaan vähäinen asia tuolle ylevälle neidolle ystävällisellä alttiudella uhrautua ihmisille, joiden raakuus ja villit tavat häntä innoittivat. Vaimot ottivat halulla vastaan hänen apuansa, mutta miehet, jotka olivat kasvaneet voudin ruoskan alla, eivät osoittaneet mitään tunteellisuutta. He olivat niin sisällisesti kuin ulkonaisestikin villiytyneet, ja kun he saivat tietää, kuka hän oli, ja raa'oilla sanoilla nuhtelivat, häntä, että hänen veljensä oli houkutellut heitä kärsittävästä tilasta syökseytymään kaikkein kauheimpaan, kun Mirjam kuuli kirouksia ja sadatuksia ja näki, kuinka nuo mustat silmät säkenöivät katkeruudesta ruskeissa kasvoissa, joita ympäröivät kiharat ja typistetyt hiukset ja parta, tunsi hän sydämen kouristuksia. Kuitenkin onnistui hänen hillitä pelkoaan ja inhoaan ja sykkivin sydämin sekä odottaen pahinta kehoitti hän niitä, jotka hänestä olivat vastenmielisiä ja joita hän vaimollisen heikkoutensa tähden olisi paennut, heidän isäinsä Jumalan ja hänen lupauksensa turviin.
Nyt luuli hän tietävänsä, mitä tuo surullinen varoittava ääni oli sykomorin alla ennustanut, ja nuoren kuolemalle vihityn äidin vuoteen ääressä kohotti hän kätensä ja sydämensä taivasta kohti ja lupasi korkeimmalle tehdä kaikkia mitä hän voi taistellakseen arkaa heikkouskoisuutta ja raakaa uppiniskaisuutta vastaan, mikä uhkasi syöstä kansan suuriin vaaroihin. Korkein ja suurin oli sille luvannut ihanimman päämaalin eikä se tulisi petetyksikään yksityisten hairaantuneen lyhytmielisyyden ja ynseyden vuoksi; mutta tuskin voi Jumalakaan vihastua niihin, jotka tyytyväisinä, kunhan vain heidän ruumiilleen suotiin mitä se halusi, olivat kuin luontokappaleet vastustamatta kärsineet pilkkaa ja lyöntejä. Kansanjoukko ei vielä tuntenut, että sen täytyi elää sitä ympäröivän yön läpitse tullakseen kelvolliseksi siihen kirkkaasen päivään, mikä sitä odotti.
Mirjamin antamat lääkkeet näkyivät tekevän sairaalle hyvää ja uuden luottamuksen elähdyttämänä jätti profetissa teltan tavatakseen veljiään.
Leirielämä oli tuskin sanottavasti muuttunut ja hän sai täällä taaskin nähdä seikkoja, joista hän hämmästyi ja joiden tähden hän valitti tuoneensa tunteellisen Milcan mukanaan.
Kehnot henkilöt päivätyöläisten joukossa, jotka olivat näpistelleet toisten kaluja ja karjaa, olivat joutuneet kiinni ja tulleet erääsen palmuun sidotuiksi, ja korpit, jotka seurasivat matkuetta eivätkä tiellä löytäneet runsasta ravintoa, lensivät nyt vaakkuen tuon pikaisesti laaditun mestauspaikan ympärillä.
Kukaan ei tietänyt, kuka täällä oli ollut tuomarina elikkä pannut tuomion täytäntöön, mutta vallanpitäjät, jotka olivat tähän nopeaan työhön ottaneet osaa, havaitsivat sen oikeutetuksi ja iloitsivat siitä.
Nopein askelin ja poiskäännetyin päin veti Mirjam tuon vapisevan nuoren vaimon mukanaan pois ja jätti hänen sukulaiselleen Naheson'ille, että hän veisi hänet kotiin. Tämä oli aivan äskettäin eronnut miehestä, joka yhdessä hänen kanssansa suvun ruhtinaana johti Judan poikia. Se oli sama Hur, joka paimenten etunenässä oli voittanut ensimäisen voiton egyptiläisiä vastaan ja iloisella ylpeydellä saattoi hän neitoselle miehen ja nuorukaisen, hänen poikansa ja pojanpoikansa. Molemmat olivat olleet egyptiläisten palveluksessa ja olleet Memphiksessä kultaseppinä ja metallivalureina faraon palveluksessa. Ensimäiselle oli hänen taitonsa vuoksi annettu nimi Uri, mikä egyptin kielellä merkitsee suuri, ja tämän mestarin pojasta, Hurin pojan pojasta, Bezaleel'ista sanottiin, että hän oli isäänsä etevämpi suurissa lahjoissa, vaikka hän tuskin oli pojanijästä päässyt.