Sitten poistui hän ja Mirjamkin valmistelihe jättämään muut; sillä kenties häntä kaivattiin noin vähää ennen lähtöä huoneessa, missä hän nautti vierasystävyyttä, mutta uusi tapaus pidätti häntä sykomorin alla ikäänkuin kahleilla ja siteillä.
Mitä välitti hän särkyvien kalujen kokoomisesta ja ruumiillisten asiain huolesta, kun oli kysymys sellaisista, jotka täyttivät koko hänen sieluansa! Nuo muut huolet soveltuivat Eliseballe, Nahesonin vaimolle, kullekin emännöitsijälle ja uskolliselle orjalle. Tässä oli kysymyksessä korkeammat asiat — asiat jotka koskivat hänen kansansa onnea ja onnettomuutta.
Vanhimpiin olivat toisetkin etevät miehet kansasta liittyneet sykomorin alla; mutta Hur oli jo Moseksen kanssa poistunut.
Nyt tuli Uri, ensinmainitun poika, vanhan puun alle. Hän, metallityöntekijä, joka äsken oli tullut kotiin Egyptistä, oli Memphiksessä puhunut sellaisten kanssa, jotka olivat lähellä korkeata porttia, ja kuullut, että kuningas olisi valmis poistamaan heprealaisilta suuret kuormat ja antamaan heille uusia suosion osotuksia, jos vain Moses tahtoisi tehdä sen Jumalan, jota hän palveli, suosiolliseksi kuninkaalle ja saada kansan palajamaan, sittenkuin se erämaassa oli uhrannut, ja sen vuoksi olisi viisasta lähettää lähettiläitä Tanikseen ja vielä kerran ruveta keskusteluihin korkean portin kanssa.
Näitä ehdotuksia, joista metallityöntekijä ei ollut vielä rohjennut puhua isälleen, oli hän hyvässä tarkoituksessa esittänyt kokoontuneille vanhimmille; hän toivoi kuitenkin, että niiden hyväksyminen tulisi säästämään kansalta paljon vaikeuksia. Mutta tuskin oli hän ehtinyt lopettaa selvän ja vakuuttavan puheensa, ennenkuin vanha Nun, Hosean isä, joka tuskalla tähän asti oli voinut malttaa mielensä puhkesi puhumaan.
Ukon muutoin niin iloiset kasvot hehkuivat vihasta ja niiden tulinen puna erosi harvinaisella vavalla taajoista, valkeista kiharoista, jotka niitä ympäröivät. Muutamia hetkiä sitten oli hän kuullut Moseksen suurella päättäväisyydellä ja perusteellisilla syillä kumoavan samallaiset ehdotukset ja nyt, kun hän kuuli niitä uudelleen esiteltävän ja huomasi monta suostumuksen merkkiä kokoontuneitten joukossa, näki hän koko tuon suuren yrityksen vaarassa, jonka menestykseksi hän oli enimmin uhrannut.
Se oli tuolle vilkkaalle ukolle liian paljon ja säihkyvin silmin ja uhkaillen korotetulla nyrkillä lausui hän:
"Mitä puhetta tämä on?! Pitäisikö meidän taaskin koota yhteen sen nyörin päät, jonka Herra meidän Jumalamme itse on katkaissut poikki? Kehoitatko sinä niitä uudelleen sitomaan yhteen helpolla solmulla, mikä niin kauvan pitää, kuin horjuvan, heikon luonne, joka kaksikymmentä kertaa on syönyt sanansa meille ja Mosekselle? Tahdotko sinä viedä meidät häkkiin takaisin, josta kaikkivaltijas ihmeen kautta on meidät vapauttanut? Kohteleisimmeko Herraamme Jumalaamme niinkuin huonoa velallista ja pitäisimmekö meille tarjottua väärää kultasormusta parempana, kuin tuota kuninkaallista aarretta, jonka hän meille lupaa? Oi, sinä, joka tulet egyptiläisten luota — minä tahtoisin…"
Tässä kohotti kiivas ukko vihastuneena nyrkkiänsä, mutta ennenkuin hän lausui uhkauksensa mikä hänen huulillaan liikkui, laski hän käsivartensa, sillä Gabriel, Sebulonin suvun vanhin, oli hänelle huutanut:
"Ajattele omaa poikaasi, joka vielä tänäin viihtyy kansan vihollisten joukossa!"