Tämä sana oli sattunut; mutta ainoasti silmänräpäykseksi häiritsi se tulisen vanhuksen iloista itsetietoisuutta ja niiden äänien seassa, jotka ilmoittivat tyytymättömyyttänsä kostonhimoisen Gabrielin esiintymisen johdosta ja niiden harvojen äänien, jotka yhtyivät sebulonilaiseen, huusi hän: "Juuri sen vuoksi, että minun on ehkä alttiiksi antaminen ei ainoastaan kymmenentuhatta kyntömittaa maata, minkä jätin jälkeeni, vaan vielä kelpo poikani, ollakseni kuuliainen korkeimmalle, on minulla oikeus tässä puhua!"
Sen ohessa nousi hänen rintansa syvistä henkäyksistä ja hänen taajain valkeain silmäkarvojensa suojelemat silmät katselivat nyt lempeämmästi Hurin poikaa, joka oli käynyt kalpeaksi hänen kiivaasta puheestaan, ja hän pitkitti: "Tämä on hyvä, isälleen kuuliainen poika ja on samoin täytynyt paljon alttiiksi antaa jättäessään nuo paljon kiitetyt työpajat ja oman huoneensa Memphiksessä, eikä korkeimman siunaus ole häneltä puuttuva. Mutta juuri sen tähden, että hän tähän saakka on noudattanut käskyä, ei hänen pidä pyytää hävittää, mitä me korkeimman avulla olemme alkaneet. Mutta sinulle Gabriel, sanon minä, ettei minun poikani viihdy vihollisten seassa, vaan kutsumukselleni kuuliaisena on hän tuleva luoksemme niinkuin Uri, Hurin esikoinenkin. Varmaankin pidättää häntä joku pakottava syy, jota Hosean tarvitsee yhtä vähän hävetä kuin minunkaan, hänen isänsä. Minä tunnen hänen ja luotan sentähden häneen ja joka odottaa häneltä toista, hänet on poikani käytös ennemmin taikka myöhemmin tekevä valhettelijaksi."
Tässä hän vaikeni pyyhkiäkseen valkeat hiukset hehkuvalta otsaltaan ja kun ei kukaan häntä vastustanut, kääntyi hän jälleen metallityöntekijän puoleen ja pitkitti sydämellisellä ystävyydellä: "Mikä minua harmitti, Uri, ei ollut sinun aikomuksesi. Se on hyvä; mutta isäimme Jumalan suuruutta ja kunniaa olet sinä mitannut egyptiläisten epäjumalain mittakaavan mukaan, jotka kuolevat ja nousevat ylös ja jotka, niinkuin Aaron tuonnoin sanoi, esittävät ainoastaan vähäisen osan siitä, joka on kaikessa ja vaikuttaa ja ulottuu yli kaiken. Siksikuin Moses opetti minulle parempaa uskoin minä, että Jumalan palvelus olisi naudan, lampaan ja hanhen uhraamista kuten egyptiläiset. Mutta jos sinun silmäsi, kuten minulle tapahtui Moseksen kautta, avaantuvat sille, joka maailmaa hallitsee ja on tehnyt meidät kansaksensa, niin käy sinulle, niinkuin minulle ja meille kaikille ja pian kyllä pojallenikin, että omassa rinnassa syttyy uhrituli, mikä ei koskaan sammu ja joka kuluttaa kaiken rakkauden ja uskollisuuden, uskon ja kunnioituksen, mikä ei hänelle ele kelvollista. Palvelijansa, Moseksen kautta, lupasi Jumala meille suurinta: pelastuksen orjuudesta ja että me vapaina herroina saisimme hallita ja vallita omalla pohjallamme, meidän ja lastemme omistamassa ihanassa maassa! Me vaellamme hänen lahjaansa kohti ja joka tahtoo pidättää meitä tällä tiellä, joka tahtoo meitä palajamaan ja matelemaan takaisin siihen verkkoon, jonka vaskisilmukat me mursimme, hän neuvoo kansaansa juoksemaan, niinkuin lampaat, takaisin siihen tuleen, josta he ovat pelastuneet! Minä en vihastu sinuun, sillä sinun kasvosi ilmaisevat, ettäs tunnustat, kuinka kauheasti sinä erehdyt, mutta teidän tulee tässä kaikkien tietää: Moseksen oinasta suusta olen minä muutama tunti sitten kuullut, että se, joka neuvoo palajamaan ja sopimaan egyptiläisten kanssa, sitä tahtoo hän syyttää Jehovan, meidän Jumalamme ylenkatsojaksi ja kansansa turmelijaksi ja pahimmaksi viholliseksi."
Silloin oli metallityöntekijä mennyt ukon luokse, oli ojentanut hänelle kättä ja syvästi vakuutettuna hänen varoituksiensa oikeudesta huutanut: "Ei mitään keskustelua, ei mitään sopimusta egyptiläisten kanssa. Sinulle, Nun, olen minä kiitollinen, ettäs olet avannut silmäni. Minullekin koituu hetki, jolloin sinä tai joku toinen, joka seisoo häntä lähempänä kuin minä, opettaa minua täydellisesti käsittämään sinun Jumalaasi, joka myöskin on minun."
Niin poistui hän ukon kanssa joka laski käsivartensa hänen hartioilleen, mutta Mirjam oli hengähtämättä kuullut Urin viimeistä anomusta ja kun tämä lausui toivonsa oppiakseen täydellisesti tuntemaan kansansa Jumalaa, olivat Mirjamin silmät loistaneet haaveksivasta innostuksesta. Hän tunsi, että korkeimman suuruus täytti hänen sielunsa ja että hänellä oli puheen taito jakaa toisellekin sitä tietoa, mikä hänellä itselläänkin oli. Mutta tapa vaati hänen vaikenemaan tälläkin kertaa. Se suretti hänen sydäntään ja kun hän jälleen meni kansajoukon keskelle ja oli tullut vakuutetuksi ettei Hosea vieläkään ollut saapunut, meni hän, hämärän alkaessa, kotiin ja astui toisten luo katolle.
Siellä ei näkynyt kukaan häntä kaivanneen, ei edes tuo raskasmielinen Milca-parkakaan ja hän tunsi itsensä äärettömästi yksinäiseksi tässä huoneessa.
Jospa Hosea toki tulisi, jos hän kuitenkin löytäisi vahvan rinnan turvakseen, jos tämä vieraanaolo samassa kodissa, tämä hyödytön elämä katon alla, jota hänen täytyi kutsua omakseen, vaikkei hän koskaan tuntenut itseänsä oikein perehtyneeksi siellä, toki loppuisi!
Moses ja Aaron olivat niinikään poistuneet ja ottaneet Hurin pojanpojan mukaansa, mutta kukaan ei ollut häntä, joka vain hengitti ja eli kansan ja sen menestyksen hyväksi, katsonut arvolliseksi uskoa hänelle, mihinkä heidän vaelluksensa suuntasi ja mitä se tarkoitti.
Miksi oli se Jumala, jolle hän oli koko sieluina ja olemuksensa omistanut, tehnyt hänen vaimoksi, vaan antanut hänelle miehen hengen ja sielun?
Ikäänkuin tehdäkseen koetuksen, eikö noista hyvistä ihmisistä, joihin hän kuului, kukaan häntä rakastaisi, odotti hän, että joku häntä ympäröivistä suurista ja pienistä puhuttelisi häntä, mutta Eleasarin lapset tungeskelivat isovanhempain ympärille eikä hän koskaan ollut ymmärtänyt vetää pienokaisia puoleensa Eliseba johti orjia, jotka kokosivat viimeisiä mukaanotettavia tavaroita. Milca istui kissa sylissään ja katseli ulos avaruuteen ja vanhemmat pojat olivat menneet ulos. Ei kukaan hänestä välittänyt eikä puhutellut häntä.