Silloin tuli hän kovin surulliseksi ja sittenkun hän toisten kanssa oli ottanut osaa ehtooateriaan ja hillinnyt itseään, ettei hän synkällä mielellään häiritsisi lasten iloista intoa, jotka suurella mieltymyksellä odottivat vaellusta, ikävöitsi hän jälleen ulos.
Syvästi hunnutettuna meni hän aivan yksin leiriin ja mitä hän täällä näki ei ollut suinkaan omiaan poistamaan häneltä murheita, mitkä häntä painoivat. Siellä oli kovaa melua ja hälinää ja vaikka muutamin paikoin kaikuikin hurskaita lauluja riemuiten ja toivorikkaasti häntä vastaan, niin saatiin kuitenkin paljon enemmän kuulla raakaa kiistaa ja kapinallisia puheita. Missä hän kuuli uhkauksia ja häväistyksiä suurta veljeänsä vastaan, kiiruhti hän askeleitaan; mutta huolesta, mitä huomenna auringon nousun jälkeen lähdössä tapahtuisi, jos tyytymättömät saisivat vallan, ei hän voinut vapautua.
Hän tiesi, että kansa oli pakotettu tunkeutumaan eteenpäin, mutta huoli faraon sotavoiman vuoksi ei sallinut hänelle lepoa. Hosean sankarimuoto teki sen hänelle ikäänkuin ruumiilliseksi. Ellei Herra itse asettunut noiden kurjain päiväläisten ja paimenien riveihin, jotka hänen sivullaan kiistelivät ja riitelivät, kuinka voisivat he vastustaa egyptiläisten sotaan tottuneita, hyvin varustettuja joukkoja?
Hän oli kuullut, että leirin kaikille puolille oli asetettu vahteja käskyllä, vihollisen lähestyessä, puhaltaa torveen tai lyödä messinkilevyyn siksi kun miehet olivat saapuneet sinne, missä varoittava huuto ensin oli kaikunut.
Sellaista kuullakseen oli hän jo kauvan odottanut, mutta kuinka paljon suuremmalla jännityksellä olikaan hän kuulustanut erään erityisen ratsun kavionkopsetta, kaivatun sotilaan vakavia askeleita ja syvää ääntä!
Hänen tähtensä palasi hän yhä jälleen leirin pohjoispäähän takaisin, mikä kosketti Taniksesta tulevaa tietä ja missä nyt Moseksen käskystä parhaimpien taistelukuntoisten miesten teltat kohosivat. Täällä oli hän toivonut löytävänsä paljasta luottamusta; mutta kun hän kuunteli aseellisten puheita, jotka taajoissa joukoissa ympäröivät vahtivalkeita, kuuli hän, että Urin ehdotus oli heillekin ehtinyt. Useimmat olivat puolisoita ja isiä, heillä oli huone, maankappale, ammatti eli virka, ja vaikka moni viittasi korkeimman käskyyn ja uuteen kauniisen kotiin, jonka Jumala oli heille luvannut, niin ei ollut kuitenkaan harvoja taipuvaisia palajamaan. Kuinka mielellään olisi hän astunutkaan näiden sovaistuneitten keskelle ja kehoittanut heitä uudella uskolla ja luottamuksella seuraamaan Herran käskyä ja veljeänsä! Mutta tässäkin täytyi hänen vaijeta. Ainoasti kuunteleminen oli hänelle sallittu ja hän tunsi itsensä vahvemmin sinne vedetyksi, missä hän odotti kuulevansa kapinallisia sanoja ja neuvotteluja.
Salaperäinen viehätys oli tässä hirvittävässä mielenliikutuksessa ja kun moni valkea sammui, miehet laskeusivat levolle ja puheet vaikenivat, niin tuntui hänestä ikäänkuin häneltä olisi riistetty jotakin, jota hän toivoi.
Nyt kääntyi hän viimeisen kerran Taniksesta tulevalta tieltä; mutta siellä ei liikkunut kukaan paitsi edes ja takaisin astuvat vartijat.
Vielä ei hän ollut epäillyt Hosean tulemista, sillä olihan kutsumus, jonka hän Herran nimessä oli hänelle lähettänyt, saapunut hänelle; mutta nyt, kun tähdet ilmaisivat hänelle puoliyön kuluneeksi, johtui selvästi hänen mieleensä, kuinka monta vuotta Hosea oli elänyt egyptiläisten seassa ja että hän ehkä piti arvottomana miehelle seurata naisen kehoitusta, vaikka se olisi tehty korkeimman niinessäkin. Hän oli kylliksi saanut osakseen nöyryytyksiä, miksipä ei tämäkään kohtaisi häntä?
Neljästoista Luku.