Se oli Hosea, se eli hän!
Mutta hänen seuralaisensa — hän tunsi hänen selvästi ja hämmästyi kovin — hänen seuralaisensa oli Hur, mies, joka muutamia tuntia sitten oli pyytänyt häntä vaimokseen.
Tuossa seisoivat molemmat, jotka häntä kosivat, aivan vierettäin tähtein valossa ja tulisoihtujen valaisemina, jotka paloivat rattaiden ja tavarain äärellä, mitkä olivat valmiit huomispäivän vaellusta varten.
Tuo korkeakasvuinen vanhempi heprealainen voitti nuoremman lujajäntereisen sotilaan pituudessa, ja laumain omistaja ei ollut vähemmin suora kuin egyptiläinen sankarikaan. Molempain äänet sointuivat vakavilta ja miehuullisilta, mutta rakastetun ääni tuntui hänestä ytimekkäämmältä ja syvemmältä. Nyt olivat he tulleet häntä niin liki, että hän voi käsittää heidän puhettaan.
Hur kertoi tulijalle, että Moses oli lähtenyt tiedustelu-retkelle ja Hosea lausui ikävänsä siitä syystä, että hän tahtoi keskustella hänen kanssaan tärkeistä seikoista.
Silloin olisi hänen seuraavana aamuna lähteminen kansan kanssa, huomautti Hur, sillä Moses aikoi yhtyä heihin tiellä. Senjälkeen osotti hän Amminadabin huonetta, mikä oli syvässä pimeydessä ja missä ei valoa näkynyt sekä kehoitti Hoseaa viettämään lopun yötä hänen kattonsa alla, koska ei hän tahtonut herättää vanhaa isäänsä niin myöhäisenä hetkenä.
Silloin huomasi Mirjam ystävänsä viipyvän vastauksella ja tähystelevän naisten huonetta ja vierasystävänsä kattoa, ja tietäen, mitä hän sieltä etsi, ei hän voinut kauvemmin pidättää sydämensä halua, vaan esiintyi sykomorin varjosta tervehtien Hoseaa lämpimästi ja sydämellisesti tervetulleeksi.
Ei voinut Hoseakaan salata sydämensä iloa ja Hur seisoi noiden jälleen yhdistyneitten vieressä, kun he ojensivat toisilleen kättään ja tervehtivät toisiaan ensin vaijeten, mutta sitten lämpimin sanoin:
"Tiesinhän sinun tulevaksi!" huudahti neito ja Hosea vastasi iloisella liikutuksella:
"Sen voit helposti arvata, profetissa; sillä minua tänne kutsuvien äänien seassa oli sinunkin".