Sitten pitkitti hän levollisemmasti:
"Minä toivoin, paitsi sinua, tapaavani veljesikin, sillä minä tuon tietoja, joilla on suuri merkitys hänelle, meille ja kansalle. Minä näen myöskin teidän lähtöön valmiina, mutta minua surettaisi häiritä sinun vanhoja vierasystäviäsi levosta ja ryhtyä vaarallisiin hankkeisiin, joita vielä saatetaan välttää."
"Mitä sinä tarkoitat?" kysyi Hur ja astui toista lähemmäksi.
"Minä tarkoitan", vastasi tämä, "että jos Moses pysyy päätöksessään viedä kansan itään, on huomenna vuotava paljon hyödytöntä verta, sillä kuten Taniksessa varmasti kuulin, on vartiosto Ethamissa saanut käskyn, ettei päästää ketään ihmistä läpi, puhumattakaan tuosta lukemattomasta kansan paljoudesta, jonka suuruus minua hämmästytti ratsastaessani leirin lävitse. Minä tunnen Apun, joka on linnoituksien päällikkö, ja ne legionat, joita hän johtaa. Siitä tulisi vaarallinen, peljättävä verisauna meidän turvattomien osaksi harjaantumattomien maanmiesten joukossa, se tulisi… lyhyesti sanottuna, minun täytyy välttämättömästi ja viivyttelemättä puhua Moseksen kanssa, estääkseni pahinta onnettomuutta, ennenkuin se on myöhäistä."
"Mitä sinä pelkäät, ei ole meiltäkään jäänyt huomaamatta", vastasi Hur, "ja juuri sitä estääkseen on Moses lähtenyt vaaralliselle matkalle."
"Mihinkä?" kysyi Hosea.
"Se on salaisuus kansan johtajain seassa."
"Niihin kuuluu isänikin."
"Varmaan, ja tarjouduinhan minä jo viemään sinut hänen luokseen. Jos hän ottaa sinut vihkiäkseen…"
"Jos hän siinä loukkaa velvollisuutta, niin vaijetkoon. Kuka johtaa huomenna vaeltavat joukot?"