"Minä."
"Sinäkö?" kysyi Hosea ihmetellen ja toinen lisäsi tyynesti:
"Sinä ihmettelet paimenen rohkeutta tahtoessaan johtaa sotajoukkoa, mutta kaikkien sotalaumain herra, jolle me olemme uskoneet asiamme, on johtajanamme, ja minä luotan hänen johdatukseensa."
"Sen teen minäkin", vastasi Hosea. "Ei kukaan muu kuin Jumala, jonka kautta Mirjam kutsui minua tähän paikkaan, uskonut minulle — siitä olen varma — tuota tärkeätä sanomaa, joka toi minut tänne. Minun täytyy tavata Moses, ennenkuin on myöhäistä."
"Kuulithan jo, että on jokaiselle ja minullekin mahdotonta saavuttaa häntä, ennenkuin huomenna, ehkäpä ei ennen kuin ylihuomenna; tahdotko kumminkin puhua Aaronin kanssa?"
"Onko hän leirissä?"
"Ei, mutta me odotamme hänen palajamistaan ennen kansan lähtöä, se on, muutamien tuntien kuluttua."
"Onko hänellä oikeus päättää tärkeitä kysymyksiä Moseksen poissa ollessa?"
"Ei, hän julkaisee vain kansalle puheliaammalla kielellä, mitä hänen jalo veljensä on säätänyt."
Tässä katseli sotilas pettyneellä toiveella maahan ja pitkitti sitten lyhyen harkinnan perästä, nostaessaan silmänsä Mirjamin puoleen: