"Tuo irstailija koettaa houkutella sinuakin pauloihinsa ja on saanut tietää, että sinä tahdot minulle hyvää", keskeytti sotilas häntä.
Mutta hän kumarsi myöntävällä liikkeellä päätään, punastuen, ja lisäsi: "Sentähden täytyy Aarsun, jonka hän nyt on voittanut asiansa hyväksi, niin ankarasti valvoa ylitsemme."
"Ja syrialainen pitää kyllä silmänsä auki", huusi toinen. "Mutta salli sen nyt olla kylliksi! Minä uskon sinua ja kiitän sinua sydämellisesti, että sinä seurasit meidän onnettomien jäljissä. Kuinka mielelläni ajattelin ennen taistelutantereella suloista lasta, jonka näin kukoistavan!"
"Ja ajattelehan minua vieläkin ilman vihaa ja vainoa?"
"Mielelläni, aivan mielelläni." Silloin tarttui nuori vaimo intohimoisessa liikutuksessa vangin käteen suudellakseen sitä, mutta Josua veti sen pois häneltä ja nyt katseli Kasana kostein silmin häneen ja sanoi surullisesti: "Sinä kiellät minulta suosion, jota hyväntekijä ei kiellä kerjäläiseltäkään!" Sitten ojensi hän äkkiä itsensä suoraksi ja huusi korkealla äänellä, että johtaja kavahti ja katsahti aurinkoon: "Mutta minä sanon sinulle, aika on tuleva, jolloin sinä olet pyytävä suosiota saada kiitollisesti suudella tätä kättä! Sillä kun sanansaattaja tulee, joka saattaa sinulle ja tälle pojalle vapauden, jota te ikävöitsette, on se Kasana, jota teidän on siitä kiittäminen."
Viehätettynä tämän elähdyttävän toivon innosta hehkuivat hänen kauniit kasvonsa, mutta Josua tarttui hänen käteensä ja huudahti: "Oi, onnistukoon sinulle, mitä sinun uskollinen sielusi sinulle määrää! Kuinka voisin minä estää sinua helpoittamasta sitä suurta onnettomuutta joka sinun huoneessasi on kohdannut tätä poikaa! Mutta rehellisenä miehenä täytyy minun sanoa sinulle, etten minä koskaan ole palajava egyptiläisten palvelukseen; sillä tapahtukoon mitä tahansa, olen minä tulevaisuudessa kuuluva niiden joukkoon, joita te vainootte ja halveksitte, sillä yhtenä heistä synnytti äitini minut."
Siiloin kumarsi hän ihanaa päätänsä, mutta kohta kohotti hän sen jälleen ja sanoi: "Niin jalo ja rehellinen kuin sinä olet, ei ole ketään toista. Ja kun minä oman kansani seassa en löydä ketään, jota minä kunnioittaisin, niin tahdon minä ajatella sinua, jossa kaikki on jaloa ja totta ja jossa pilkkuakaan ei ole. Mutta jos Kasana-paran onnistuu sinut vapauttaa, niin älä halveksi häntä, jos löydät hänen huonompana kuin jätit hänen, sillä kuinka hän alentaakaan itsensä, kuinka suuri häpeä hänelle tulleekaan…"
"Mitä aiot sinä tehdä?" keskeytti Josua häntä levottomasti; mutta hän ei saanut siihen vastausta annetuksi, sillä johtaja oli noussut ylös ja huusi, lyöden käsiänsä yhteen: "Eteenpäin, te myyrät!" ja "Rivakkaasti tielle!"
Silloin valtasi lämmin surumielisyys sotilaan vanhan sydämen ja pikaisen vietin vaikuttamana suuteli hän tuon ihanan onnettoman otsaa ja päätä, kuiskaten hänelle: "Jätä minut kurjuuteeni, jos vapautemme maksaa sinun häväistyksesi! Emme suinkaan koskaan enään näe toisemme; mutta kuinka olleekaan, niin elämäni ei tästä lähin tule olemaan muuta kuin taistelua ja itsekieltäymystä. Yhä synkempänä tulee yö meitä pimittämään, mutta olkoon se kuinka musta tahansa, on kuitenkin tälle pojalle ja minulle yksi tähti loistava: muisto sinusta, sinä uskollinen, sinä rakastettu lapseni!"
Hän viittasi Efraimille ja nuorukainen painoi huulensa kiihkoissaan tuon kovasti nyyhkyvän vaimon kättä ja käsivartta vasten.