Ja nämät jalot eläimet, joiden viisaiden päitten päällä taajat sulkatupsut heiluivat ja joiden kalliit silat kimalsivat kullasta ja jalokivistä, olivat todellakin ihanat nähdä. Suuret kultaiset, smaragdeilla ympäröidyt viinet vaunujen sivulla olivat nuolilla täytetyt.
Tuo veltto mies, jonka heikkoihin käsiin suuren kansan johto oli uskottu, vetelys, joka pelkäsi kaikkea ponnistusta, sai jälleen kadotetun jäntevyytensä, niinpian kuin mentiin metsästämään, mutta tätä sotaretkeä piti hän suurena vaino-metsästyksenä, ja kun hänestä oli kuninkaallista huvia suunnittaa nuolensa otuksen asemasta ihmisiin, joita hän vähää ennen oli peljännyt, oli hän mukaantunut ylimmäisen papin kehoitukseen ja seurannut tätä retkeä. Suuren jumalan Amonin käskystä oli ryhdytty tähän sotaretkeen ja sentähden hänen tuskin tarvitsi peljätä Mesun kauheata voimaa. Jos hän vain tapaisi hänen, niin tahtoisi hän rangaista häntä siitä, että hän ja hänen vaimonsa olivat hänen edessään vapisseet ja hänen tähtensä vuodattaneet niin paljon kyyneleitä!
Josuan kertoessa nuorukaiselle, mistä fenisialaisesta kaupungista nuo kultaiset vaunut olivat, tunsi hän äkkiä Efraimin oikean käden puristavan hänen käsirannettaan ja kuuli hänen huutavan: "Hän, hän! Katso tuonne! Hän se on!"
Punastumistaan oli nuorukainen punastunut, eikä hän erehtynyt, sillä samoissa vaunuissa, joissa hän oli käynyt vankia tapaamassa, kulki kaunis Kasana faraon hoviseurueen joukossa ja paitsi häntä otti vielä melkoinen paljous naisia osaa sotaretkeen, jota jalkaväen eversti, eräs vanha urhoollinen sankari suuren Ramseksen ajoilta, oli kutsunut "huvimatkaksi".
Sotaretkillä, jotka ulottuivat läpi erämaan ja syvempään Syriaan, Libyaan tai Ethiopiaan, seurasi hallitsijaa ainoastaan valiojoukko jalkavaimoja suljetuissa vaunuissa, joita eunukit vartioivat; mutta tällä kertaa ei ollut kuningatar, joka jäi kotiin, vaan ylimmäisen papin Baïn puoliso antanut esimerkin toisille eteville naisille liittymään joukkoihin, ja olihan tuo hyvin houkuttelevaa monelle nauttia kerran vaaratta sodan kauhuista.
Kasana oli tuskin tuntiakaan sitten hämmästyttänyt vanhempaa ystäväänsä tulollaan; sillä eilen ei ollut nuori leski vielä taipuvainen seuraamaan joukkoja. Noudattaen erästä vaikutusta, kysymättä isältään, aivan valmistumattomana, niin että häneltä puuttui tarpeelliset matkakalutkin, oli hän yhtynyt sotaretkeen ja näytti niinkuin eräs mies olisi ollut hänelle maneettina, jota hän tähän saakka oli välttänyt, ehk'ei se ollut kukaan vähempi kuin Siptah, kuninkaan lanko.
Hänen kulkiessaan vankien ohitse seisoi prinssi hänen imettäjänsä sijassa tuon kauniin, nuoren naisen vieressä vaunuissa ja selitti hänelle pilaa puhuen, kukkien merkitystä eräässä kukkakimpussa, josta Kasana väitti, ettei se missään tapauksessa ollut hänelle aiottu, kun hän viisi neljännestuntia sitten ei ollut aikonut seurata retkelle. Mutta Siptah vakuutti, että hathorit jo auringon noustessa olivat ilmoittaneet hänelle, mikä onni häntä odotti ja että kunkin eri kukan valinta myönsi hänen totta puhuvan.
Muutamat nuoret hovimiehet, jotka kulkivat heidän vaunujensa edellä, ympäröivät heitä ja sekaantuivat nauruun ja iloiseen keskusteluun, johonka ylimmäisen papin vilkas puolisokin otti osaa, astuttuaan suurista matka-vaunuistaan pois, antaakseen kantaa itseänsä kantotuolissa.
Josualta ei ollut jäänyt mitään huomaamatta ja kun hän nyt näki Kasanan iloisesti lyövän viuhkallaan prinssiä, jota hän vähää ennen vastenmielisesti oli ajatellut, synkistyi hänen otsansa ja hän kysyi itseltänsä, eikö tuo nuori nainen tehnyt rikoksellista pilaa hänen onnettomuudestaan.
Mutta nyt oli vankien johtaja huomannut kiharat Siptah'n ohimoilla, mitkä ilmaisivat, että hän oli kuninkaallisen huoneen prinssi ja hänen äänekästä; "onnea, onnea!" johonka muut vartijat ja vangit yhtyivät, kuulivat Kasana ja hänen seuralaisensa. He katsahtivat tamariskipensastaan, josta huuto kuului, ja nyt huomasi Josua, kuinka tuo nuori vaimo kalpeni ja sitten osoitti nopealla liikkeellä vankeja. Hän lienee Siptah'lle antanut jonkun käskyn, sillä tämä kohautti ensin tyytymättömästi hartioitaan, mutta hyppäsi sitten, hetkisen milloin pilaa laskien, milloin vakavasti hänen kanssaan keskusteltuaan, vaunuista ja viittasi vihdoin vankien vartijalle.