Ilman palmua, ilman pensasta läheisyydessään kohosi se autiosta, kivisestä hiekkaperästä puupylvästöineen, vallineen, loivine muurineen, leveine laakeine kattoineen, mitkä vilisivät varustetuista sotilaista. Nämät olivat saaneet tietoja Pithomista, että heprealaiset aikoivat murtautua linnoitusrivin lävitse niemekkeellä, ja niin oli lähestyviä vankeja alussa pidetty poisvaeltavien etujoukkona.
Vahvojen etuvarustuksien huipuista, jotka ryntäystelineitten estämiseksi kohosivat loivista muureista kaikilla puolin, katselivat sotilaat lähestyviä vankeja. Joutsiampujat olivat pistäneet nuolen viineen, sillä tornista oli huomattu, kuinka vähälukuinen tuo lähestyvä joukko oli, ja eräs lähettiläs oli jo jättänyt asehuone-everstin kirjoituksen, joka valtuutti linnan päällikköä jättämään vapaan kulun vangituille.
Nyt avattiin vangeille pylvästöportti ja päällikkö salli heidän laskeutua hehkuvalle kivipermannolle tässä huoneessa.
Täältä ei voinut kukaan päästä pakoon, vaikka vartijatkin poistuivat, sillä korkean aitauksen yli oli vaikea päästä, ja linnoituksen katolta ja muurivaruksien ristikkojen läpi saavuttaisivat heittoaseet pakolaisen.
Entiseltä sotapäälliköltä ei jäänyt huomaamatta, että kaikki oli täällä valmistettu vihollisen torjumiseksi, niinkuin sodassa ainakin. Kukin mies oli paikallaan ja suuren vaskisen pyörölevyn vieressä tornissa seisoivat vartijat, raskaat palikat käsissään, kumauttaakseen niillä levyyn odotettujen vastustajien lähestyessä, sillä vaikk'ei puuta eikä huonetta silmänkantaman päässä ollut näkyvissä, kuului kuitenkin metallilevyn kaiku Etham-linjan lähimpään linnoitukseen ja varoitti sen väkeä tai kutsui sitä esiin.
Tulla lähetetyksi tähän yksinäiseen erämaahan ei ollut mikään rangaistus, vaan onnettomuus, ja sotajoukon johtajat pitivät siitä huolta, etteivät samat joukot koskaan pitkäksi aikaa jääneet erämaahan.
Josuakin oli aikaisempina aikoina ollut päällikkönä etelän etäisimmässä linnoituksessa, jota kutsuttiin etelän Migdoliksi; sillä kukin erityinen linnoitus kantoi Migdolin nimeä, mikä semiläisten kielessä merkitsee linnatornia.
Täällä odotettiin yhä vielä hänen kansalaisiaan, ja että Moses olisi vienyt kansan Egyptiin takaisin, ei ollut luultavaa. Sen täytyi siis olla jäänyt Succothiin tai kääntynyt etelään. Mutta siellä lainehtivat "karvaat järvet" ja "ruokomeri", ja kuinka voivat heprealaisten joukot läväistä noita syviä vesiä?
Josuan sydän sykki arasti tätä ajatellessaan ja hänen pelkonsa saikin nopean vahvistuksen; sillä hän kuuli, kuinka linnan päällikkö ilmoitti vankien kuljettajalle, että heprealaiset olivat useampia päiviä sitten lähestyneet linnoituslinjaa, mutta pian, ja ennenkuin he vielä olivat joutuneet linnaväen kanssa tekemisiin, kääntyneet etelää kohti. Siitä aikain näytti siltä kuin harhailisivat he Pithomin ja ruokomeren välillä olevassa erämaassa ympäri. Kaikkea tätä oli kerrottu Tanikseen, mutta kuninkaan oli täytynyt lykätä sotajoukon lähtö siksi kuin seitsemän suurta surupäivää perintöruhtinaan kuoleman johdosta oli ohitse. Tämä olisi voinut ulosvaeltajille olla hyödyksi; mutta nyt oli kirjekyyhkysellä saatu tietää, että nuo sovaistuneet leiriytyivät Pihahiroth'in luona, ei kaukana ruokomerestä. Niinpä olisi sotajoukolle helppo asia ajaa heitä, niinkuin karjaa, veteen, sillä muihin suuntiin ei ollut mahdollista päästä pakoon.
Tyytyväisyydellä oli vankien kuljettaja seurannut tätä kertomusta; sitten kuiskasi hän muutaman sanan linnan päällikölle ja osoitti sormella Josuaa, joka jo kauvan sitten oli hänet tuntenut sotatoverikseen, joka hänen joukoissaan oli komentanut yli sataa miestä ja jolle Josua oli osoittanut monta hyvää työtä. Kurjassa tilassaan tunsi hän vastenmielisyyttä muistuttaa tuota entistä käskyläistään, joka oli hänen velallisensa persoonastaan; mutta linnanpäällikkö punastui hänet nähdessään, kohautti olkapäitään tavalla, mikä ilmaisi hänen surkutteluaan Josuan onnettomuudesta ja että hänen oli mahdotonta tehdä mitään hänen hyväkseen, ja sitten huusi hän niin kovasti, että Josuan täytyi sitä kuulla: "Sääntö on kieltää puhumasta valtiovankien kanssa, mutta minä olen tuntenut tämän miehen parempina aikoina ja minä lähetän sinulle viiniä, jota minä pyydän sinua jakamaan hänen kanssaan".