"Päästä hänet sisään", huusi Semestre innoissaan, ja nyt aukeni ovi kokonansa ja naistenhuoneesen astuivat molemmat tytöt sekä Mopsos, iloisen Chloris'in veli, heidän kanssansa. Viimemainittu riippui hänen käsivarrellansa, ja kun Mopsos oli tullut pylväskäytävään, otti hän leviäreunaisen matkahatun pois hänen ruskeilta kiharoiltansa, mutta musta Dorippe kävi hänen takanansa ja työnsi vitkastelevaa naisten huoneen kynnyksen yli, niinkuin venettä työnnetään mereen.
Emännöitsijän kiihkeisiin kysymyksiin antoi hän vastaukseksi, että Protarchos on myynyt herran öljyn yhtä kalliisen hintaan kuin omansakin, ostanut naapurillensa Kleonille kaksi uutta hevosta, ja lähetti hänet näitten kanssa edeltäpäin. Jos ei tuuli käänny, niin voi hän jo tänään tulla.
Puhuessaan veti hän varovasti paperikaistaleen vyöstä, joka piti koossa hänen valkoisella reunustettua sinistä chitonia vyötärän yläpuolella, ja ojensi sen Semestrelie tervehdyksellä herrallensa.
Emännöitsijä tarkasteli keltaisen lehden kumpaakin puolta, käänsi sen vielä kerran ympäri, vei sen aivan lähelle silmiänsä ja katsahti sitten hidastellen ja vastenmielisesti Iasoniin. Nyt hänen täytyi vihdoinkin saada tietää, ett'ei hän ymmärtänyt lukea, mutta Xanthe osasi selittää kirjoitettuja lauseita ja hänenhän täytyisi piakkoin tulla aamiaiselle.
"Luenko minä?" kysyi vanhus.
"Sitä taitaisin itsekin, jos vain tahtoisin", vastasi emännöitsijä ja veti sauvalla teräviä ja tylsiä kulmia lattiaan, ikäänkuin tahtoisi hän kirjoittaa. "Minä kyllä voisin sitä, mutta minä en kuuntele mielelläni uutisia tyhjällä vatsalla, ja se, mitä tässä kirjeessä sanotaan, koskee, luulisin minä, minua eikä ketään muuta. Mene, Dorippe, ja käske Xanthe aamiaiselle!"
"Minä tiedän jo, mitä tuossa seisoo", huusi tyttö, joka vastahakoisesti nyt jo tahtoi erota kumppaninsa veljestä, joka häntä sydämmestänsä rakasti ja joka olisi vielä paljon kertonut hänelle matkastansa Messeneen.
"Mopsos on kertonut sen meille: herran veljenpoika Leonax, Alkiphronin poika, on seuraava enoansa ja aikoo viipyä vieraana, ei tuolla Protarchon luona, vaan meidän talossamme. Hän kuuluu olevan komea poika; vielä pitempi kuin Phaon, ja Mopsos sanoo, että Alkiphronin puoliso on pistänyt kätensä syvälle kukkaroon meidän herramme Messenessä toimitettavan asian tähden ja on ostanut kultaisia rannerenkaita ja naistenpukuja, myös senlaisia, joita arvoisat rouvat kantavat."
Semestren rypistyneissä kasvoissa vilahti hänen tätä kuullessaan ilon ja toivon hymyily kuni kevään henkäys talven lehdettömäksi tekemän puutarhan yli. Hän ei ajatellut enään sitä vahinkoa, jota uutinen voisi tuottaa hänen tyhjälle vatsallensa ja samassa, kuin hän näki sisällisen silmänsä edessä sinisen rouvan puvun liehuvan ja Xanthen rikkaan morsiuslahjan hohtavan, kysyi hän kiireesti tervetulleelta sanansaattajalta:
"Puhuuko hän totta? Ja miten on vaatteiden laita?"