"Minua kummastuttaa, ettet sinä häpäise meitä murtovarkaiksi!" huusi Semestre. "Niin, vaikkapa sinä olisit pieksänyt minua itseäni sauvalla, sanoisit siliä kuitenkin, että jokin kuiva oksa jostakin öljy- tai viikunapuusta oli sattumalta pudonnut seljälleni. Minä tunnen teitä kylläksi. Leonax, Alkiphronin poika, eikä teidän uninen Phaon, josta sanotaan, että hän valvoo, silloin kuin hänelle paremmin sopii levätä kotona, saa meidän tytön puolisokseen. Sitä en sano minä, vaan niin sanoo Lysander, herrani ja käskijäni."
"Sinun tahtosi on myös hänen", keskeytti Iason vanhusta. "Kaukana olkoon minusta vaivata puheilla kärsivää miestä, mutta sen jälkeen, kun hän tuli kipeäksi, olet sinä herrana, ja häntä täytyisi kutsua emännöitsijäksi. Se on tosi, että sinä voit enemmän kuin kukaan muu tämän katon alla, mutta tuhat kertaa mahtavammat ovat Eros ja Aphrodite, sillä sinä vallitset padan, paistinvartaan ja pehmoisten tyynyjen avulla, mutta he hallitsevat sydämmiä jumalallisella, vastustamattomalla kaikkivallalla."
Semestre naurahti pilkallisesti, ja polkien myrtinsauvalla kovaa kivilattiaa huusi hän:
"Minun paistinvartaani on hyvä ja kenties tulee Eros sen avuksi nuolillansa, sillä Xanthe ei pidä lukua teidän Phaonista sen enempää, kuin minäkään huolin eräästä, joka seisoo tässä minun edessäni, kun hän vielä oli nuori. Eros rakastaa vaikeampia töitä! Ne jotka noin yhdessä kasvavat ja tapaavat toisensa aamulla, päivällä ja illalla, ne tottuvat toisiinsa hyvin, niinkuin jalka kenkään ja kenkä jalkaan, mutta sydän jäi haavoittumatta. Mutta jos joku kaunis vieras voidellulla tukalla ja kauniissa puvussa yhtäkkiä tapaa neidon, silloin asettaa Kyprisin poika nuolen kultaiselle kaarelle."
"Mutta hän ei ammu sitä", huusi Iason, "jos hän tietää, että toinen vasama on jo sattunut neidon sydämmeen. Jokainen voi voittaa jokaisen tytön, mutta ei sitä, jonka sielu on täytetty rakkaudella toista nuorukaista kohtaan."
"Harmaapäinen nuoripoika puhuu kokemuksesta", vastasi Semestre nopeasti. "Ja teidän Phaon, palaisiko hän tosiaankin rakkaudesta meidän tyttöömme? Oho, kuinka hän voisi sitten kosia toista tai antaa kosia; sehän on aivan sama asia. Mutta minä olen pahoillani, että olen paljon puhunut. Tiedä siis, että minä tunnen paremmin kuin sinä meidän Xanthemme, ja hän haluaa yhtä vähän leikkikumppaniansa, kuin pilari tuolla vasemmalla puolella uunia kaipaa sitä, joka on oikealla puolella, vaikkapa ne ovat olleet yhdessä kylläksi kauan saman katon alla."
"Tiedätkö sinä, mitä marmori tuntee?"
"Ei mitään, Iason, tietysti ei mitään, se tahtoo sanoa juuri niin paljon kuin Xanthe Phaonin suhteen. Mutta mikä melu on siellä oven takana?"
Emännöitsijän vielä puhuessa aukesi yksi ovenpuolisko hiukan ja siitä syntyneestä aukosta huusi piika Dorippe:
"Saammeko tulla? Täällä on sanansaattaja Protarcho'lta."