Tämän miehen höyheniset näyttelijät asuivat kaksipyöräisissä rattaissa, joita veti pieni kirjavasti koristettu aasi kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin.
Nyt seisoi kolme kukkoa ja neljä kanaa kärryin kannella, ja ne näyttivät hyvin lystillisiltä, sillä heidän viisas omistajansa, joka hyvin tiesi, mikä miellyttää lasten ja talonpoikien silmiä, oli maalannut heidän alkuaan valkoiset höyhenensä missä heleänpunaisiksi, missä loistavankeltaisiksi.
Kärryjen vieressä seisoi vaalea, surkeannäköinen poika, joka puhalsi iloista nuottia monauluksella.
Lysander, Xanthen isä, oli antanut tuoda itsensä huoneen edustalle auringon paisteesen ja katseli näytelmää kauniisti kiilloitetusta öljypuisesta nojatuolistansa.
Kohta kun hän huomasi tyttärensä, viittasi hän hänelle, silitteli hänen päätänsä, tytön koskettaessa huulillansa hänen otsaansa, ja sanoi:
"Hauska näytelmä! Molemmat kanat tottelevat tuota pientä miestä, kuin olisivat ne taipuvaisia lapsia. Minua ilahuttaa, että hän on tullut, sillä jolta kohtalo on kieltänyt, niinkuin minulta, nauttia hauskuutta tuolla ulkopuolella, sen täytyy olla kiitollinen, jos se löytää tien hänen luoksensa. Sinun jalkasi kepsuttelevat, Dorippe. Siellä jossa huilu korottaa ääntänsä, siellä panee se tyttöjen jalat liikkeelle, niinkuin tuuli poppelin lehtiä. Mieluimmin tahtoisitte te kai kohta aloittaa tanssilla!"
Tämän puheen aikana oli Mopsos lähestynyt soiton tahdin mukaan rakkahintansa. — Mutta Semestre astui hänen tiellensä ja huusi, puoleksi nuorukaiseen, puoleksi herraansa kääntyen:
"Nyt ei hypätä. Joka aamulla tanssii, se katkaisee illalla jalkansa."
Lysander nyykäytti emännöitsijälle myönnyttäväisesti ja sanoi:
"Niinpä mene sitten sisään, Chloris, ja tuo tälle kanojen kuninkaalle tuoppi viiniä, leipä ja kaksi juustoa."