"Sinä et tarvitse enään käyttää tuota poikaa siihen tarkoitukseen, sillä vielä tänään saapuu Leonax, Alkiphronin poika. Hän on sinua taluttava ja nostava, aivan kuin olisit sinä hänen rakas isänsä. Nuo tuolla Messenessä ovat ystävällisiä ja kunnioittavat vanhuutta, sillä niinkauan kuin te minua pilkkaatte, ajatellaan minua raukkaa tuolla ja lähetetään minulle kaunis arvoisan rouvan puku tulevien häitten varaksi."
Sairas katseli kysyväisesti tytärtänsä, ja tämä sanoi punastuen:
"Semestre on minulle sen sanonut. Kun minä leikkasin tuolla kangasta, kertoi hän minulle, että Leonax tulisi kosijana."
"Jospa hänelle kävisi paremmin kuin Alkamenesille ja muille, joita sinä olet lähettänyt kotiin! Sinä tiedät, minä en tahdo sinua pakoittaa, mutta kun minä nyt kadotan Mopsoksenkin, toivoisin minä kyllä ystävällistä poikaa itselleni. Minkähän tähden on Phaon joutunut niin mielettömille ja huonoille teille? Nuori Leonax…"
"Hän on toista laatua", keskeytti häntä Semestre. "Tule nyt, kyyhkyseni, sillä minulla on vielä tuhansia toimia tehtävinä."
"Mene vaan", sanoi Xanthe. "Minä tulen kohta. Sinun on parempi olla, isä, jos sinä nyt lepäät. Anna nyt viedä itsesi huoneesen ja pane itsesi patjoille."
Tyttö koetti auttaa pystyyn isäänsä, mutta hänen voimansa olivat liian heikot tukemaan uupunutta miestä. Vihdoin onnistui Lysanderille silmänkääntäjän avulla nousta ylös, ja tämä viimmemainittu kuiskasi hänelle sillä välin innolla korvaan:
"Kanani sanovat minulle monia asioita, mutta täällä otsan takana puhuu vielä toinen orakeli. Sinä olet parantumises tiellä, mutta sinä et tule tarkoituksesi perille, joll'et sinä menettele tuon vanhan kanssa, joka tuolla huoneessa liikkaa, samalla lailla, kuin minä lintujeni kanssa, joita minä kasvatan."
"Ja mitä sinä teet niille?"
"Minä opetan niitä tottelemaan minua, ja jos minä näen, että ne pitävät kiinni omasta tahdostansa, myyn minä ne ja haen itselleni toisia."