Käynti merelle.
Sill'aikaa kuin Aphroditen pappi otti vastaan Iasonin lahjan, kiitti sen kauneutta, lupasi paikalla teurastaa sen, mutta sen ruman sian, jonka Mopsos Semestren nimessä oli tuonut, selitti hän voivansa ottaa uhrina vastaan ainoastaan antajan ja koristuksien tähden, astui Xanthe isänsä huoneesta.
Hän kantoi parasta pukuansa yllänsä ja oli järjestänyt kauniisti vaalean tukkansa ja oli sen ohessa miettinyt kaikenlaista, sillä tytöt ajattelevat mieluimmin istuessaan kangaspuitten tai kehruurukin ääressä tahi myös työksennellessään rauhassa tukan koristamisessa.
Semestre oli kiinni hänen kintereissänsä, ojensi hänelle pienen veitsen ja sanoi:
"On kohtuullista koristaa kukilla ovea tervetulleelle vieraalle. Pensaat ovat nyt täynnä ruusuja; mene nyt sitten ja leikkaa niin paljon, kuin tarvitaan komeaan seppeleesen, mutta vaan punaisia ja keltaisia, mutt'ei millään muotoa valkoisia, sillä ne eivät tuota mitään onnea. Täysinäisimpiä löydät sinä tuolla alhaalla meren rannalla penkin luona."
"Minä tiedän jo.”
"Odotahan nyt toki ja kuule minua loppuun."
"No?"
"Ilma on oivallinen, yöllä on tuullut hiljaisesti pohjoisesta, ja niin muodoin voi tapahtua, että laiva Messenestä jo ennen päivällistä on laskenut rantaan luoksemme."
"Niinpä laske minua sitten tuonne alas."