"Sinä soimaat kohtaloa ja pidät kuitenkin mahdollisena, että meillä kaikilla on enemmän kärsimyksiä kannettavina kuin sinulla."
"Sinä olet ymmärtänyt minua oikein."
"Niin otaksun kuitenkin, että sinä olet onnellisempi kuin moni muu!”
"Joll'eivät vaan useammat tyytyväiset olisi tuhmien joukossa! Muuten niin tänpäiväinen aamu on minulle mieleen, koska sinun isäsi antoi minulle tämän uuden vaatteen, ja ainoastaan harvoin täytyy minun joutua epätoivoon; ansaitsenhan minä kanoillani kylläksi leipää, juustoa ja viiniä, ja eihän minun tarvitse kysyä kenenkään ihmisen suosiota tai epäsuosiota."
"Sinä tapauksessa täytyisi sinun kiittää jumalia, eikä moittia heitä."
"Ei, sillä puuttuva suru ei ole vielä läheskään onni."
"Ja pidätkö sinä Leonaxia liian onnellisena?"
"Tähän saakka näyttää hän olevan sitä, ja huikentelevainen jumalatar pysyy kenties hänelle kauemmin uskollisena kuin monelle muulle, sillä hän on uuttera varhaisesta myöhään ja isänsä oikia käsi. Ei hän ainakaan siihen kuoppaan, jota kohtalo kaivaa kuolevaisille, tule lankeemaan?"
"Ja sitä sanotaan?"
"Ikävyydeksi. Tuhannet ovat ilkeämpiä ja vähemmän hyviä kuin sinun serkkusi; niin, se neito, jonka hän valitsee puolisoksi, voi iloita."