Tätä työtä taisi hän täällä yhtähyvin kuin jokaisessa muussa paikassa tehdä, ja sanoi itsellensä, että se olisi hänelle aivan yhdentekevä, makaisiko Phaon siinä tai hänen isänsä liinavaatteet.
Mutta hänen sydämmensä rankaisi häntä näistä valheellisista ajastuksista, sillä se löi niin rajusti, että häneen koski.
Ja minkätähden eivät hänen sormensa tahtoneet liikkua, eivätkä hänen silmänsä voineet eroitta punaisia ruusuja keltaisista?
Hiljaa, täydellisesti äänettömänä lepäsi puutarha, sininen meri näytti uinailevan, ja jos joku leveä aalto nuoleskeli rantaa, niin teki se sen tuskin kuuluvalla hiljaisella sorinalla.
Unelman tavoin liihotteli mykkä perhonen hänen ruusujensa ympäri ja pikaisen ajatuksen lailla rientää suhisi sisilisko äänetönnä kivien liitokseen hänen jalkojensa luona.
Ei ainoakaan tuulen henkäys liikkunut, ei ainoakaan lehti tai oksa pudonnut puista.
Tuolla oli, aivan kuin sinisen hunnun alla maaten, kalabrialainen rannikko, lähempänä ja kauempana, mutta aivan kuulumattomina kiisivät hiukan kaarevilla seileillä laivat ja veneet kuni joutsenet yli veden. Itse cikaditkin näyttivät nukkuvan, ja niin hiljaista, niin kauhean hiljaista oli kaikki hänen ympärillänsä, kuin seisahtuisi mailman hengitys, joka ympäröi häntä kukoistavana ja valoisana.
Kuin kiinnisidottuna istui Xanthe nukkujan vieressä, ja yhä vaan löi hänen sydämmensä niin nopeasti ja voimallisesti, että hän luuli kuulevansa sen tykytystä ainoana äänenä tässä kiusallisessa hiljaisuudessa.
Auringon säteet kohtasivat hänen päälakeansa kuumina ja säälimättöminä, hänen poskensa hehkuivat, tuskallinen levottomuus valloitti äkkiä hänet, ja aivan varmaan ei Phaonia herättääksensä, vaan ainoastaan kuullaksensa jotain ääntä, yskäsi hän, vaan ei vaivatta, kerran ja taas uudestaan, ja kun hän teki sen kolmannen kerran, liikahti nukkuja, veti vaipan liepeen, joka peitti hänen päätänsä, kasvoiltansa syrjään, ojensi hitaasti itseänsä vähän ja sanoi, jättämättä makaavaa asentoansa, sointuisimmalla äänellä aivan teeskentelemättömästi ja levollisesti:
"Sinäkö se olet, Xanthe?"