"Ja teillä yksin olisi siitä etua."
"Ei, Semestre, sekä meille että teille olisi se hyvä, sillä senjälkeen, kun sinun herrasi niin onnettomasti putosi korkealta viinamäen muurilta, puuttuu täällä käskijää ja moni asia ei käy niin, kuin sen pitäisi."
"Jota mielellään tahtoisi nähdä, sen näkeekin", huusi Semestre. "Ei niissäkään kohden hoideta meidän taloamme huonommin kuin teidän."
"Minä tahdoin vaan sanoa -"
"Että sinusta näyttää teidän Phaon kyllin kelvolliselta täyttämään herrani sijaa. Minä ajattelen toisin siitä; ja jos näin jatkuu, silloin oppii Lysanderkin taas käyttämään jalkojansa."
"Parantuva tarvitsee rauhaa, ja koska riita sinun ja minun emäntien kuoleman jälkeen ei ole lakannut -"
"Me emme koskaan vielä ole häirinneet rauhaa."
"Ja meistä on riita vielä vastenmielisempää kuin teistä, mutta kuinka usein onkaan tappelua ja sinisiä mustelmia syntynyt paimenten ja viinatarhurien kesken lähteen tähden, joka on meille yhteinen, ja kauniisti rakennettu silta rannalla marmoripenkkineen on jo tullut turmelluksi ja on kokonansa joutuva rappiolle, koska sinun herrasi arvelee, että minun herrani täytyisi työn kulungit -"
"Ja minä vahvistan häntä joka päivä tässä uskossa. Me olemme laittaneet entiselleen lähteen uuden ympäryksen, ja sentähden on aivan kohtuullista, jos hän tahtoo, että Protarchos antaa korjata sillan muurit. Me emme anna perää ja jos te…"
"Jos me kieltäydymme noudattamasta Lysanderin mieltä, niin tulee siitä juuri tuo riita ja tappelu, jota minä tahtoisin estää Phaonin ja teidän Xanthen yhdistämisellä. Sinun herrasi on oppinut seuraamaan neuvoasi, aivan kuin sinä olisit hänen armas äitinsä. Semmoisen tavalla sinä hoidatkin tuota sairasparkaa, ja jospa sinä vaan tahtoisit -"