"Lysanderilla on toiset tuumat, ja hakeehan Phaonin isä pojallensa erästä perillistä!"
"Mutta ei ainakaan nuorukaisen onneksi, ja enkähän minä tule sinulle
Protarchon nimessä."
"Niinpä se sitten olet sinä, joka olet keksinyt nämä tuumat; mutta minä pelkään, kuitenkin ilman seurausta, sillä johan minä sen sinulle sanoin: minun isännälläni on toista mielessä."
"Niinpä koeta sinä häntä voittaa meidän puolellemme, ei, ei ainoastaan meidän puolellemme, mutta sille, jonka täytyy paraiten hyödyttää tätä taloa."
"Ei tätä taloa, ainoastaan teitä. Minua ei sinun tuumasi voi miellyttää."
"Ja minkä tähden ei?"
"Minä juuri en tahdo sitä, mitä te."
"Minä en tahdo, se on naisten vaikuttavin syy!"
"Niin se onkin, sillä minä kaikkein vähiten tahdon semmoista, jota minä en ole huolellisesti punninnut. Ja tiedä se, että Alkiphron Syrakusassa, meidän herramme vanhin veli, on eräässä kirjeessä kosinut pojallensa Leonaxille meidän tyttöä, eikä teidän perillistä, joka hänestä kaiketi näyttää liian vähäiseltä omaa taloansa varten. Me olemme ilolla antaneet hänelle suostumuksemme ja näinä päivinä, kenties jo huomenna, tulee kosija sinun herrasi kanssa Messenestä tänne katsomaan morsiantansa."
"Ja kuitenkin pysyn minä sanassani: teidän Xanthe kuuluu meidän Phaonille, ja jos te tahdotte menetellä Dionysion mielen mukaan, niinkuin kohtuullisesti ajattelevat ihmiset -"