— Mitäkö hauskaa? Mieheni oli iloisempi kuin tavallisesti, ja me juttelimme pöydässä kaikenmoisesta. Tulin vain kysymään, kuinka te voitte. Myöhempään tulen taas luoksenne. Nyt aion lasten kanssa ryhtyä surulliseen työhön.
— Lastenko kanssa? Missä tekemisissä ovat keijukainen ja signor salvatore surujen kanssa?
— Kapteeni Allertsin maahanpanijaiset ovat huomenna ja me sidomme yhdessä seppeleitä ruumisarkkua varten.
— Vai seppeleitä! huudahti Henriika. — Tulkaapa minun luokseni oppiin.
Ottakaa, Kerttu, lautaset pois ja kutsukaa pienokaiset tänne.
Palvelija läksi pois, mutta Maria sanoi huolestuneena:
— Te rasittaudutte taas liiaksi, Henriika.
— Minäkö? Huomenna aion laulaakin! Tuo pelastajani juoma, se tekee ihmeitä. Onko teillä kylliksi kukkia ja tammenlehviä?
— Luulisin olevan.
Hänen lausuessaan nämät sanat ovi aukeni ja Liisa tuli varovasti huoneeseen. Hän lähestyi Henriikaa käyden varpaisillansa, kuten häntä oli käsketty, ja antoi tämän suudella itseään sekä sanoi sitten innokkaasti:
— Henriika täti, joko sinäkin siitä tiedät? Yrjö junkkari, hän, jolla on sininen sulka, tulee huomenna jälleen, ja hän syö meillä päivällistä.