— Meidän pitäisi antaa naisten piakkoin ottaa selkoa asiasta.
— Naistenko? kysyi Pietari hämmästyneenä.
— Niin, meidän! huudahti kaupunginsihteerin vaimo. — Miksikä me olemme toimettomat, kun voisimme hyödyttää.
— Anna meidän suorittaa tuo tehtävä! huudahti Maria. — Me tahdomme kuten tekin tehdä jotakin tuon kalliin asian hyväksi.
— Ja uskokaa minua, lisäsi rouva van Hout, — pikemmin meidät päästetään aittoihin ja kellareihin kuin oikeudenpalvelijat, joita emännät pelkäävät.
— Naisetko kaupungin palvelukseen? virkkoi Pietari epäröiden. — Suoraan sanoen… mutta sopiihan miettiä ehdotustanne… Neiti näkyy tänään olevan hyvällä tuulella.
Maria katsahti paheksivasti Henriikaan, joka kurottihe kauas pöydän ylitse. Hän näytti Yrjölle sormusta ja huudahti naurahtaen:
— Ettekö tahdo tietää mitä se merkitsee? Katsokaapas: käärme, joka puree pyrstöänsä.
— Vai niin, vastasi junkkari, — itsensäkiduttamisen vertauskuva.
— Oivallista, oivallista! Mutta sillä on toinenkin merkitys, ja pankaa se mieleenne, herra ritari. Tiedättekö te, mitä on iäisyys ja iäinen uskollisuus?