Nyt otti hän käärön käteensä sanoen:
— Tässä minä tuon ruokaa teidän Liisalle. Vilhelmini, tuo oiva ihminen…
Hän keskeytti lauseensa ja pisti jälleen lahjansa huivin alle. Hän oli nähnyt junkkarin kynityn saaliin ja jatkoi toiseen ääneen:
— Teillä näkyy jo olevankin kyyhkynen… sen parempi!
Kaupunginsihteerin pieni tyttö alkaa jo myöskin käydä sairaaksi.
Jumalan haltuun huomiseen!
Hän yritti lähteä, mutta junkkari pidätti häntä sanoen:
— Te erehdytte, arvoisa rouva. Tuon otuksen ammuin minä tänään, ja nyt myönnän että corvuslintuni on vain tavallinen korppi.
— Enkös sitä jo arvellutkin! huudahti leski. — Hyi sentään!
Näin sanoen hän painoi lintua sormellaan rintaan ja lisäsi sitten epäröiden:
— Mutta onhan tuossa eläimessä lihaakin.
— Korppiko! huudahti veronkantajan vaimo lyöden kätensä yhteen. — No, ovathan monin paikoin jo koirat ja kissatkin joutuneet vartaalle ja paistinpannuihin. Tässä saatte kyyhkysen.