— Samaa minä kysyn teiltä. Tämä on isäni talo.
— Vai niin! vastasi hymyillen saksalainen, joka lampun himmeässä valossa tunsi puhujan. — Pistäkää rauhallisesti miekkanne huotraan. Jos olette nuori Matenesse van Wibisma, niin ei teidän tarvitse pelätä mitään pahaa minun puoleltani.
— Se minä olen. Mutta mitäs te yönaikana teette miekkoinenne meidän talossamme?
— Minä huvikseni lämmitän seinää, tai — jos tahdotte tietää totuuden — olen vahdissa.
— Meidän talossamme?
— Niin, hyvä herra junkkari. Tuolla ylhäällä on sukulaistenne tykönä
eräs henkilö, joka ei iloitsisi saadessaan espanjalaisia seurakseen.
Menkää vain rauhallisesti sinne. Olen kuullut ratsumestari van
Duivenvoordelta, kuinka oiva nuorukainen te olette.
— Warmondin herraltako? kysyi Nikolas kiihkeästi. — Sanokaa, miksi olette täällä ja ken te olette?
— Olen vapautenne puoltajia, saksalainen, Yrjö von Dornburg.
— Oi, tehkää hyvin ja odottakaa täällä. Palaan heti. Tiedättekö, onko neiti van Hoogstraten…
— Hän on tuolla ylhäällä, sanoi Yrjö, viitaten portaita ylös.