Adrian oli tovereinensa tullut aivan kartan ääreen ja keskeytti nyt geusin puheen helakalla naurulla.
— No, mitäs nyt, kähäräpää? kysyi geusi.
— Katsokaa, katsokaa, huudahti poikanen — tässä tuo suuri sotapäällikkö ikuistaa itsensä ja tässä on hänen nimensäkin. Kuulkaa, kuulkaa! Kylläpä rehtori häntä hävystelisi! Katsokaa: "Castelli parvi!" — "Vale civitas, valete castelli parvi; relicti estis propter aquam et non per vim inimicorum!" Voi tuota pöllöä! "Castelli parvi"!
— Mitä se merkitsee? kysyi geusi.
Hyvästi, Leiden, hyvästi, pienet "castelli"; teidät jätämme veden, emmekä vihollisen voiman takia. — "Parvi castelli"! Tuo minun täytyy kertoa äidille!
Maanantaina tuli Vilhelm Oranialainen Leideniin, jossa majaili Montfortin herran talossa. Kansa otti riemuiten vastaan "isä Vilhelmin", ja tuo väsymätön vapaudenpuoltaja ajatteli nytkin, ilon ja riemun häntä ympäröidessä, millä tavoin voisi pitää huolta kaupungin menestyksestä. Hän palkitsi sittemmin sen asukasten uskollisen kestävyyden verrattomalla muistomerkillä: tämä oli Leidenin yliopisto. Se herätti ja piti vireillä tuossa toimeliaassa kaupungissa ja maassa, jota rasitti vuosikymmeniä kestävä sota, sitä henkeä, jonka parhaana palkintona on sen luomat, jalot pyrinnöt ja riennot, — sitä henkeä, joka pitää ikuiset aarteet verrattomasti arvokkaampina kuin ajalliset. Tuo puu, jonka itu pantiin maahan synkimmän kurjuuden partaalla, taistelujen ja ahdistusten jatkuessa, se on kantanut ihmiskunnan hyödyksi mitä jaloimpia hedelmiä, kantaa niitä yhä edelleen ja kypsyttää niitä, jos Jumala suo, vielä vuosisatojenkin kuluttua.
* * * * *
Kuudentenakolmatta päivänä heinäkuuta 1581, seitsemän vuotta Leidenin pelastuksen jälkeen, julistautuivat Hollanti ja Zeelanti, jotka itse asiassa jo kuusi vuotta olivat olleet itsenäisiä, Haagissa vapaiksi Espanjan vallasta. Vilhelm Oranialainen oli siihen saakka hoitanut hallitusta Filip kuninkaan maaherrana ja käynyt hänen nimessään sotaakin häntä vastaan. Filipin nimessä julkaisi Oranialainen yksin Leidenin yliopiston perustamiskirjankin, joka asiakirja, sen synnyn aiheuttaneista vakavista seikoista huolimatta, on mitä hienoimman valtiollisen ivan mestariteos. Ylen huvittavaa on, kun tästä kirjelmästä käy selville, että Eskurialin synkkä asukas neuvoteltuaan perinpohjin rakkaan ja uskollisen serkkunsa Vilhelm Oranialaisen kanssa, on päättänyt perustaa Leideniin yliopiston, — syistä, joiden kaikki tyyni täytyi olla kuninkaasta mitä ankarimmin tuomittavia.
Neljäntenäkolmatta päivänä heinäkuuta oli tästä pilasta tehty loppu, ja Filip oli julistettu valtansa menettäneeksi. Vilhelm johti nyt hallitusta omassa nimessään.
Kolme päivää myöhemmin vietettiin näiden iloisten tapahtumien kunniaksi van der Werffin talossa komeat vieraspidot.