Nyt kuultiin Pietarinkirkosta ja pian sen jälkeen raatihuoneen tornista kellon ilmoittavan päivällisaikaa, ja pikkupojat läksivät meluten salista, mutta — ihmettä ja kummaa; — isommille riitti yhä vielä kärsivällisyyttä! Varmaankin heille puhuttiin sellaista, mikä ei oikeastaan kuulu kouluopetukseen.
Mies, joka seisoi heidän edessänsä, ei ollut koulun opettajia, vaan kaupunginsihteeri van Hout, joka oli tänään ystävänsä maisteri ja pastori Verstrootin sijaisena, tämä kun oli sairastunut. Kuullessaan kellon äänen hän oli pannut kirjansa kiinni sanoen:
— Suspendo lectionem. Kuulepas, Jan Mulder, kuinka sinä kääntäisit sanan "suspendere"?
— Ripustaa, hirttää! vastasi poika.
— Vai ripustaa! naurahteli van Hout. — Sinut ehkä kyllä naulaan, mutta minne oppitunti ripustettaisiin? Adrian van der Werff —
Poika, jonka nimi mainittiin, nousi nopeasti paikaltaan ja sanoi:
— "Suspendere lectionem" on: päättää oppitunti.
— Oikein! Ja jos taas tahtoisimme hirttää Jan Mulderin, niin miten se sanottaisiin:
— Patibulare, — ad patibulum! huusivat pojat kilvan.
Kaupunginsihteerin äsken vielä hymyilevät kasvot kävivät vakaviksi. Hän huokaisi syvään ja sanoi: