Luettuaan nopeaan itseksensä pöytäsiunauksen, Maria nousi paikaltaan ja sanoi kääntyen Barbaraan:
— Päätäni pakottaa, tahtoisin mennä levolle.
— Mene vain nukkumaan! vastasi leski. — Minä nukun viereisessä huoneessa ja jätän oven auki. Yön hiljaisuudessa tulee usein mieleen kaikenlaisia turhanpäiväisiä huolia.
Maria suuteli sydämellisesti kälyänsä ja meni levolle. Mutta hän ei voinut nukkua, vaan heittelihe sinne tänne keskiyöhön saakka.
Kun hän kuuli Barbaran yskivän viereisessä huoneessa, nousi hän istualleen ja kysyi:
— Kälyseni, nukutko sinä?
— En, lapseni, voitko pahoin?
— En, mutta minua niin pelottaa, ilkeät ajatukset ahdistavat mieltäni.
Barbara sytytti heti kynttilän, meni makuuhuoneeseen ja istuutui vuoteen laidalle.
Hänen sydäntänsä vihloi kun hän näki tuon nuoren, suloisen olennon makaavan yksin huolissaan leveällä vuoteellansa, voimatta nukkua katkeralta sydämensurulta.