Maria ei ollut hänestä vielä koskaan näyttänyt niin viehättävän suloiselta. Surevan enkelin kaltaisena hän lepäsi valkoisessa yöpuvussaan valkoisilla patjoilla. Barbara ei voinut olla pyyhkäisemättä hiuksia hänen kapealta otsaltansa ja suutelematta hänen hieman punoittavaa poskeansa. Maria katsoi kiitollisesti kälynsä pieniin vaaleansinisiin silmiin ja sanoi rukoilevasti:
— Tahtoisin kysyä sinulta jotakin.
— No?
— Mutta sinun täytyy sanoa rehellisesti totuus.
— Kylläpä vaaditkin paljon.
— Tiedänhän minä, että pysyt totuudessa, mutta onhan…
— No, puhu nyt suusi puhtaaksi!
— Oliko Pietari onnellinen avioliitossaan ensimäisen vaimonsa kanssa?
— Oli, lapseni, oli.
— Eikä ainoastaan Pietari, vaan myöskin Eeva vainaja, tiedätkö sen?