Leski seurasi häntä ja huudahti luotuaan pikaisen silmäyksen kadulle:
— Se on Vilhelmi Kornelionpoika, soittotaiteilija. Hän on ollut Delftissä, kuulin sen hänen äidiltänsä. Ehkä hän tuo tietoja Pietarista. Lähetän hänet luoksesi, mutta ensin hänen täytyy tuolla alhaalla kertoa minulle, mitä uutisia hän tuo muassansa. Jos tarvitset minua, niin olen pikku Liisan tykönä. Hän tuntuu niin kuumalta ja hänen silmiänsä pakottaa; hän saa varmaankin jonkun iho- tai kuumetaudin.
Barbara läksi huoneesta. Maria painoi kätensä vasten polttelevia poskiansa ja kulki hitaasti edes takaisin, kunnes ovelta kuului kolkutus ja taiteilija tuli sisään.
Kun oli tervehditty, kysyi nuori vaimo nopeasti:
— Te olette tavannut puolisoani Delftissä?
— Olen, vastasi Vilhelmi, — toissa iltana.
— No kertokaa toki sitten…
— Heti, heti. Minä tuon muassani koko säkillisen terveisiä. Ensiksi äidiltänne.
— Hän voi hyvin?
— Varsin hyvin. Arvoisa tohtori Groot on myöskin terveenä ja toimessa.