"Muutamia kuukausia vaan, teidän majesteettinne."
"Ja sinä arvelet hänestä jotakin tulevan?"
"Kenties. Monessa kohden hän edistyy enemmän kuin olen odottanutkaan, toisissa hän jää toiveistani jälelle. Hän on omituinen nuorukainen."
"Aina jotakin."
"Eipä juuri vähän, tulevaiseksi taiteilijaksi. Mitä hän innolla alkaa, se näyttää suuremmoiselta ja lupaavalta; mutta valmistettaessa se kutistuu vähiin. Hänen sielunsa sieppaa yhdellä ainoalla reippaalla tempauksella sen, mitä hän tahtoo esittää —"
"Ehkäpä liian rohkeasti arvelen ma."
"Ei se ole virhe hänen ijällään. Minulla on vähemmän huolta siitä, mitä hänellä on, kuin siitä, mitä häneltä puuttuu. Minä en vielä voi hänessä huomata ajattelevaa taiteilijan henkeä."
"Tarkotat kai sitä henkeä, joka itsessään puhdistaa sen, minkä se on vastaanottanut ja hiljaisessa miettimisessä järjestelee piirteet ja määrää eri väreille niiden oikean paikan; lyhyesti sanoen, omaa taiteellista henkeäsi."
"Ja Teidänkin, sire. Jos olisitte aikaisin alkaneet maalata, niin
Teillä olisi ollut se, mikä Ulrikilta puuttuu."
"Kenties. Hänen puutteensa muutoin on sellainen, joka vuosien kuluessa katoo. Sinun koulussasi vakavasti työskennellen — —"