Maalari vaikeni äkkiä ja kalpeni, sillä atelieerin ulkopuolelta kuului riitelevien miesten ääniä.
Myöskin Ulrikki kauhistui.
Mestarin aikomus lähteä pois Madridista oli häntä suuresti ilahuttanut, sillä se pelasti Moorin joutumasta siihen vaaraan, joka olisi voinut syntyä Ulrikin ajattelemattomuudesta. Mutta kun sanasota etuhuoneessa tuli yhä äänekkäämmäksi, niin hän jo luuli näkevänsä alguaciilien tunkeutuvan sisälle atelieeriin.
Mestari meni ovelle päin, mutta ennenkun hän ehti sinne, niin ovi avattiin kiivaasti ja partanen sotamies astui kynnyksen yli.
Nauraen ja tehden pilkkaa hän lennätti muutamia haukkumasanoja ranskalaisten palvelijain silmille, jotka olivat koettaneet häntä hillitä, kääntyi sitte taiteilijan puoleen ja notkistaen vartaloaan pitkälle taaksepäin sekä hurjasti ojentaen innokkaalla sydämmellisyydellä käsivartensa Mooria kohti huudahti hän:
"Kas noita länsimaisia koiria, noita kerjäläisten kaltaisia puukupin nuoleksijoita, kun tahtoivat estää minua tervehtimästä hyväntekijääni, ystävääni, suurta Mooria ja hänelle osottamasta kunnioitustani! No mestari, kuinka te noin kummallisesti minua katselette! Olettekos unhottanut kokonaan joulupäivän vieton Emmendingenissä ja Hans Eitelfritzin Colinista Spreen varrella?"
Mestarin kasvoista katosi heti kaikki levottomuuden merkit.
Hän ei tosiaankaan ollut tuntenut tuota isoäänisesti meluavaa sotilasta samaksi ujoksi nuoreksi sotamieheksi, jonka kanssa hän oli Emmendingenissä viettänyt joulua.
Hans Eitelfritz oli niin oudossa ulko-asussa, niin kirjavassa ja kummallisessa puvussa, että hän olisi herättänyt huomiota vertaistensakin seassa. Toisessa housunlahkeessa oli punaset ja siniset raidat ja se ulottui pitkälle polven alapuolelle, kun taas toinen lahje keltaisen ja vihreän juovainen oli niin lyhyt, että se paksun makkaran muotoisena kiersi reiden yläosan ympäri. Ja miten paljo puhvia, kirjavia suikaleita ja nauhoja olikaan pantu koristeiksi hänen röijyynsä, miten suuri joukko sulkia oli pantu kaunistamaan hänen nipukkalieristä hattuansa!
Moor lausui ystävällisesti uskollisen sotamiehen tervetulleeksi ja ilmaisi ilonsa siitä kun hän tämän tapasi niin pulskassa asussa. Hänellä oli nyt pää pystymmässä kuin ajaessaan kuormarattailla ja majataloissa ollessaan, ja olihan hänellä siihen oikeus, vakuutti Moor.