"Niin, luota vaan siihen, että minä teen mitä suinkin kykenen, ja mitä tapahtuneekaan, niin ainahan sinä iloitset, jos minä onnistun — ja jos sattuisi käymään toisin —"
"Ei, ei!" huudahti tyttö innokkaasti. "Sinä voit saavuttaa kaikki, etkä sinä tiedä kuinka onnelliseksi se minut tekee, että sinä voit enemmän kuin minä!"
Silloin Ulrikki hänelle taas ojensi kätensä ja kun tyttö sydämellisesti siihen tarttui, niin valpas holhoojatar äreällä äänellä mörähti:
"No mitä nyt, sennorita? Ryhtykää työhönne, saan teitä pyytää. Aika on kallis, sanoo teidän herra isänne."
Kahdeksastoista luku.
Aika on kallis! Sen sanan oli myöskin maisteri Kochel ottanut onkeensa heti kun Ulrikki edellisenä päivänä oli lähtenyt hänen luotansa. Alankomaalaista taidemaalaria vakoilemaan ja löytämään häntä vastaan raskauttavia syytöksiä, oli hänet pestannut nimittämätön mahti, jonka hän hyvin tunsi.
Hän sanoi kirkon palvelemiseksi vakoilemista ja ilmiantamista, jota hän oli monta vuotta perätysten harjottanut ammattinansa. Hän toivoi aikaisin tai myöhemmin saavansa palkaksi papin paikan, mutta jos tuo toivo pettäisikin, niin hänellä ilmi-antajatoimestaan oli sen verran tuloja kuin hän tarvitsi, ja hänen ammattinsa oli hänelle tullut iloksi ja elämän vaatimukseksi.
Kölnissä hän oli alkanut saarnaajamunkkina ja oli vielä yhä edelleen entisten munkkikuntaveljestensä kanssa yhteydessä.
Myöskin maisterit Sutor ja Stubenrauch, jotka Moor kaksi vuotta takaperin adventti-aikaan oli niin vierasvaraisesti ottanut vaunuihinsa, vastasivat joskus hänen kirjallisiin kysymyksiinsä.
Hän oli kauvan tietänyt, että se erinomainen suosio, jota kuningas osotti taidemaalarille, harmitti ei ainoastaan pyhän inkvisitsioonin johtomiehiä, vaan myös mahtimiehiä hovissa ja vieraiden maiden lähettejä, mutta taidemaalarin hiljainen aivan moitteeton elämä ei antanut heille mitään aihetta käydä hänen kimppuunsa. Pian tuli hänelle odottamaton apu kaukaa ulkoapäin. Saapui kirje, jonka Sutor oli sanellut ja Stubenrauch kirjottanut hänen sekä hänen vertaistensa käyttämällä huonolla latinan kielellä. — Siinä oli muun muassa matkakertomus, jossa paljon puhuttiin Moorista. Nuo arvoisat herrat syyttivät häntä, että hänellä muka oli kerettiläinen ja häijy mieliala. Sen sijaan, että hän olisi heidät vienyt heidän matkansa päähän, niinkuin hän oli luvannut, oli hän, kuten he sanoivat, jättänyt heidät tien varrelle kurjaan kapakkaan, villien, jumalattomien sotamiesten sekaan niinkuin Mooseksen äiti jätti poikansa. Ja mokoma mies rohkeni, kuten hämmästyksellä oli Kölnissä kuultu, kerskailla nauttivansa hänen katolisen majesteettinsa, Filip kuninkaan suosiota. Kochelin tuli pitää vaarin, ettei tuo sielultaan spitaalin saastuttama tunkeutuisi rupisena lampaana laumaan eikä kääntäisi paimenta pois oikealta laitumelta.