Tämä kehotus Ulrikkia enemmän huolestutti kuin ilahutti, sillä se ei ollut mestarin hengen mukainen. Ihmispelko ei Ulrikkia enää hillinnyt ja sentähden hän sanoi suoraan, että hän mieluummin tahtoi piirustaa luonnon mukaan ja ehkä tekisi parhaiten kun lähtisi Moorin luo Flanderiin. Hän luuli myös, että Coello arvosteli hänen kykyänsä liian suureksi.
Mutta espanjalainen keskeytti vilkkaasti hänen puheensa huudahtaen:
"Minä olen nähnyt sinun maalaamasi Sofonisban kuvan. Et sinä enää ole mikään oppilas, vaan tuleva mestari. Moor on verraton muotokuvamaalari ja sellaisena sinä et enää ole paljoa hänestä jäljellä. Mutta taiteella on korkeampiakin päämaalia. Kaikki, missä eloa on, kuuluu taiteelle. Venuksen kuva, hevonen — kumpiko näistä kahdesta kuvasta Apellekselle tuotti suurempaa kiitosta? Ei ainoastaan se, minkä jäljittelemällä teemme, vaan sekin, minkä itse miettimällä sommittelemme, johtaa meidät ylös taiteen kukkuloille. Moor on kehunut sinun vilkasta mielikuvituksesi voimaa. Mitä ihmisellä on, sitä hänen tulee käyttää! Ajattele Buonarottin ja Rafaelin kompositsiooneja ja freskomaalauksia! Niiden maine voittaa kaikkien muiden.
"Oivallinen Antonio on jo liiaksikin kauvan sinua kiusannut kun on antanut sinun piirustaa elottomia esineitä. Jos nämä eskissit monta kertaa suuremmassa mittakaavassa siirrät suurille pinnoille, niin opit enemmän kuin kahden vuoden kuluessa kipsi-mallien ääressä. Luonnonlahjaa täytyy olla sekä rohkeutta ja ahkeruutta; sitte muut tulevat itsestään ja sinullahan Jumalan kiitos on kaikki kolme. Minun maalaamani hevoset — katsoppas tänne, — eivät ole hullumpia, enkä minä kuitenkaan ollut eläissäni milloinkaan piirtänyt elävää hevosta ennenkun jouduin maalaamaan hänen majesteettinsa kuvaa ratsun selässä istumassa. Sinun käy paremmin. Mene jo huomenna talliin ja vanhaan ratsastusmaneesiin. Koeta taitoasi ensin piirustamalla kauniimpia jalompia elukoita ja mene sitte torille katselemaan minkänäköiset huonot loppuunkäytetyt hevoskonit ovat. Ilmestyskirjan ratsumiehille voi käyttää sellaisia. Reippaasti työhön! Jos työ onnistuu, niin saat myös ensimäiset itse ansaitsemasi kultakolikot."
Kultainen palkinto ei Ulrikkia liioin houkutellut, mutta hän antoi vanhan taideniekan puheen vaikuttaa mielipiteisiinsä ja piirusteli hevosia sekä maalaili mielihyvällä ja menestyksellä, teki työtä mukana kun Isabella ja Coellon oppilas Felice di Liano piirustelivat ja maalasivat eläväin mallien mukaan, ja kun talvisirkuksessa pantiin pystyyn telineitä, niin hänkin meni sinne hovimaalarin johdolla mittailemaan, järjestämään sekä viimein siirtämään suunnitellut piirustukset suurille pinnoille.
Tätä hän teki yhä lisääntyvällä mieltymyksellä, sillä vaikka Coellon suunnitelmissa olikin jotain kovaa, niin ne kuitenkin olivat rohkeasti ajateltuja ja miellyttivät häntä.
Kuta pitemmälle hän edistyi, sitä intohimoisemmin hän teki työtä. Häntä ilahutti uuden luominen suuressa määrässä niinkuin tässä ja kaikin voimin työskenteleminen, samoin kuin vähäpätöinen väsymys työn päätyttyä, kun sitä vielä sulostutti ilo siitä, mitä hän oli saanut aikaan, kaikki tämä tosin oli ilahuttavaa ja ihanaa, mutta kumminkin Ulrikki tunsi, ettei se ollut aivan oikein, vaan että jyrkempää, vaivaloisempaa tietä täytyy nousta taiteen korkeuteen ja sinne hän ikävöi päästä.
Hän kaipasi levottomaksi tekevää yllytystä aina paremman ja paremman yrittämiseen, häneltä puuttui häntä itseään paljo etevämmän mestarin moitetta. Kun hän kuuli kiitosta sellaisesta työstä, joka ei tyydyttänyt häntä itseään, niin hän hämmästyi ja hänessä heräsi epäluulo.
Uskotuiksi ystäviksi jäivät hänelle Isabella ja Sofonisba, sitte kun tämä oli palannut kotiin.
Isabella oli jo kauvan tuntenut sen, mitä Ulrikki nyt lausui julki. Hänen nuori sydämensä oli poikaan kiintynyt, mutta tässä hän rakasti saman verran tulevaista suurta taiteilijaa kuin ihmistä. Eipä tosiaankaan ollut hänelle helppoa olla ilman Ulrikin seuraa ja kuitenkin hän itsekseen myönsi, että hänen isänsä, joka oli ottanut suorittaakseen noin suuria töitä, ei kyennyt sellaiseksi opettajaksi kuin Moor ja että Ulrikille kyllä olisi parasta lähteä entisen mestarinsa luo Flanderiin, jahka hän oli lopettanut työnsä sirkuksessa.