Kevyt punastus lensi sepän poskille ja hän kääntyi pikaisesti pojan puoleen ikäänkuin olisi hän jo kuullut tarpeeksi paljon, ja virkkoi pojalle: "Myöhäänpä sinä tulet. Missä olet ollut niin kauvan?"
"Olin metsässä Ruthin kanssa; me sidoimme risukimppuja Costan perheelle."
"Tähänkö saakka?"
"Rahel oli leiponut sima-leivoksia ja tohtori pyysi minua jäämään heille."
"Mene nyt makuulle. Mutta ensin anna rengille tallissa vähän ruokaa ja levitä puhtaat raidit minun vuoteelleni. Huomen aamulla varhain tarvitsee sinun olla pajassa, meillä on hevonen kengitettävänä."
Poika katsoi isäänsä arvellen ja sanoi: "kyllä, isä, mutta tohtori on muuttanut opetustunnit; huomenna opetus alkaa heti auringon nousun jälkeen."
"Hyvä on, tulemme toimeen ilman sinuakin. Hyvää yötä."
Munkki kuunteli tätä keskustelua yhä tarkemmin ja yhä suuremmalla paheksumisella. Hänen kasvonsa sillä välin muuttuivat aivan toisennäköisiksi, sillä jo ennestään olivat nenän ja suun väliset jäntereet kuopalla, mutta nyt ne vetäytyivät taaksepäin muodostaen alahuulen kanssa sisään päin käännetyn kulman. Näin hän istui hetkisen ja katseli seppää nuhtelevalla katseella. Viimein hän lykkäsi pikarin kauas luotansa ja huudahti selvästi suutuksissaan:
"Mitä tämä on, ystävä Aatami? Juutalaisen viini olkoon menneeksi ja simaleivokset myös, minusta nähden, vaikkei kristityn lasta tee Jumalalle otollisemmaksi syöminen samasta kupista niiden kanssa, joiden ylitse on tullut Vapahtajan syyttömästi vuodatettu veri; mutta kun Te, oikeinuskova kristitty, sallitte kirotun juutalaisen opettaa ymmärtämätöntä poikaa — — —"
"Elkäämme puhuko siitä asiasta", keskeytti seppä kiukustuneen munkin puheen. Mutta tämä ei sallinut hillitä itseään, vaan jatkoi puhettaan kovemmalla ja jyrkemmällä äänellä kuin ennen.