Pelisalissa oli kuuma ottelu, ja Claudiaa seurasi onni pelatessaan maalarin kultarahoilla.
Kahdentoista lyönnin jälkeen pankin pitäjä pani pois kortit. Tuhkakeskiviikko oli alkanut, sali oli tyhjennettävä; hiljainen paastoaika oli tullut.
Pelaajat vetäysivät syrjään sivuhuoneisiin ja niiden joukossa myös tuo kadehdittava pari.
Claudia heittäytyi sohvalle; Ulrikki jätti hänet mennäkseen hankkimaan gondoolin.
Heti kun hän oli mennyt, tunkeusi Claudian ympärille kirjava lauma ihailijoita.
Kuinka tuon kauniin naisen silmät säkenöivät, kuinka jalokivet välkkyivät hänen pyöreällä kaulallaan ja häikäisevillä käsivarsillaan ja miten sattuvasti hän vastasi jokaiseen leikilliseen sanasutkaukseen!
"Claudia ilman seuralaista!" huudahti muuan nuori aatelismies. "Sehän on kummallisin nähtävä koko tämän tavattoman karnevaalin aikana!"
"Minä paastoan!" vastasi hän iloisesti. "Ja nyt kun haluan laihaa ruokaa, niin tulitte Te! Mikä onnellinen sattuma!"
"Nuori Grimani onkin Teidän avullanne tullut aivan köykäiseksi mieheksi!"
"Silläpä hän lensikin tiehensä. Mitäpä jos tekin menisitte hänen jälessään!"