Iltasin hän haki huvitusta pelipöytien ääressä ja täällä samoin kuin Veneziassakin seurasi häntä onni pelissä. Hänen rahakukkaronsa oli kultazekiinejä täynnä, mutta samalla kun hän sai loistavaa kultaa, hänet vapautti taide mahtavasta liittolaisestaan köyhyydestä, ahdistavasta pakosta ylläpitää henkensä ponnistamalla omia voimiansa. Niinkuin huoleton taiteen suosija pysyi hän huoneessa opinnoita varten määrätyillä tunneilla ja teki työtä tuntematta mitään pakottavaa halua, ilman kiihkeätä halua, ilman iloa ja yhtähyvin nähtävästi enentäen kykyänsä.
Pelipöydän ääressä hän unhotti sen mikä hänet teki levottomaksi. Peli sai hänen verensä liikkeeseen, se karkotti ikävyyden; kulta ei hänelle ollut minkään arvoista.
Suurimman osan voitostaan hän antoi lainaksi pelaajille, jotka olivat kaiken omaisuutensa menettäneet, toivomattakaan saada rahojaan takaisin, hän niitä lahjotteli nälkäisille maalareille ja jakeli niitä tuhlaten kurjille kerjäläisille.
Niin kuluivat kuukaudet Ferrarassa ja kun määrätty aika oli tullut, lausui hän Sebastiano Filippille jäähyväiset ilman mitään kaipauksen tunnetta, palasi meritietä Espanjaan ja tuli takaisin Madridiin varakkaampana kuin oli lähtenyt, mutta köyhänä luottamuksesta omaan voimaansa, epäillen taiteen kaikkivoipaa valtaa.
Kahdeskolmatta luku.
Ulrikki seisoi taas Alkazarin edustalla ja muisti sen hetken, jolloin hän köyhänä kerjäläisenä oli laskettu vankeudesta ja jolloin hänet äreästi ajoi pois sama portinvartija, joka nyt alamaisesti tervehti kallisarvoisiin samettivaatteisiin puettua nuorta herraa.
Ja kuitenkin, miten mielellään hän olisi tahtonut olla köyhä niinkuin silloinkin; kunpa vaan hän olisi voinut vapaana ja sielu täynnä innostusta ja toivoa astua kynnyksen yli, kuinka iloisesti hän olisikaan elämästään hävittänyt ne vuodet, jotka olivat edellisen hetken ja nykyisen välillä!
Hän kauhistui Coellon perhettä; ainoastaan kunniantunto vaati hänet tulemaan heidän luoksensa.
Niin, ja entä jos ukko hänet käskisi pois? — No sen parempi!
Atelieerissa vallitsi yhä edelleen entinen hullunkurinen sekamelska.
Hän sai siellä odottaa kauvan ja kuuli monen oven takaa miten rouva
Petra torui ja miten kiukkuisesti hänen miehensä vastasi.