"Onnellinen se, jolle on sallittu saada omaksensa tämä nainen!" niin kaikui voimakkaasti nuorukaisen rinnassa, mutta toinen ääni hänelle kuiskasi: "Kadotettu, kadotettu, menetetty ja tuhlattu pois!"
Miksi Isabella ei totellut hänen kutsumustaan? Minkätähden hän ei rientänyt hänen avoimeen syliinsä? Mistä syystä? Minkä vuoksi?
Ulrikki pusersi nyrkkiä, hän puri yhteen hampaitaan, sillä Isabella ei liikahtanutkaan lähemmäksi, vaan siirtyi lähemmäksi isäänsä.
Tuo kaunis, hyvin puettu herra, jolla oli siistitty parta, syvällä olevat silmät ja kova uhkaava katse, oli ihan toinen kuin se iloinen, innostunut taiteen oppilas, jota kohtaan hänen heräävä sydämensä ensi kertaa oli sykkinyt nopeammin, tuo ei ollut tuleva mestari, joka hänen sielunsa silmissä oli ollut ihana onnen ja taiteen suosikki, jota kirkasti iloinen luomisen voima ja suuri menestys. Tuo uhmaileva jättiläinen ei ollut taideniekan näköinen. Ei, ei, tuo ei enää ollut sen Ulrikin näköinen, jolle hän elämänsä ihanimpana hetkenä niin mielellään, vieläpä enemmän kuin mielellään oli ojentanut puhtaat huulensa.
Isabellan nuori sydän kutistui vavisten kokoon ja kuitenkin hän näki, että Ulrikki häntä ikävöi; tyttö tiesi eikä voinut itseltään kieltää, että hän oli Ulrikille lupautunut sielullaan ja elämän ijäksi ja että hän niin mielellään olisi tätä rakastanut.
Hän tahtoi puhua, mutta ei saanut suustaan muuta sanaa kuin "Ulrikki" ja taas "Ulrikki", eikä se kuulunut iloiselta ja ihastuneelta, vaan levottomalta ja kysyväiseltä.
Coello tunsi miten tyttären käsi painettiin yhä lujemmin hänen olkapäätään vastaan. Tytär varmaankin etsi suojaa ja apua häneltä pysyäkseen lupauksessaan ja vastustaakseen rakastetun nuoren miehen intohimoista kutsumusta.
Nyt hänen armaan tyttärensä silmät tulivat kyyneliä täyteen ja Coello tunsi hänen jäseniensä vapisevan.
Silloin hän ei enää voinut vastustaa isän sydämen kiihkeätä halua nähdä pikku Belitansa onnellisena ja aivan heltyneenä hempeästä heikkoudesta hän kuiskasi tyttärelleen:
"Pikku raukkani! Rakastunut lapseni! Tehkää niinkuin tahdotte, en minä näe mitään!"