Ei kukaan oikein tiedä miltä seudulta tai mistä suvusta hän on kotoisin, sillä hän on seuraa karttava, yksinäisyyttä etsivä jörö mies. Ainoastaan matkalla Lepantoon on hän ystävyydellä liittynyt sairaaseen sotamieheen, don Miguel Cervantes'iin.
Vaikka hän päätänsä pitää pystyssä osottaen yhtä kylmää sosiegoa kuin ylpein Espanjan ylimys, niin hän jokaisen joutilaan hetkensä uhraa kärsivälle samanikäiselle kumppanille ja hoitaa häntä niinkuin veli, jopa niinkuin palvelija. Toinen osaakin kertoa kummallisia juttuja ja onpa hänellä omituiset mielipiteensä kaikesta, mikä taivaan ja maan välillä tapahtuu.
Hän tietää Navarretesta, että tämä on ennen ollut maalari ja näyttää olevan hurskasten kastilialaisten seassa kaikista hurskain, sillä hän menee joka kirkkoon ja kappeliin, jonka ohi sotajoukko kulkee ja monen madonnan kuvan ja alttaritaulun eteen hän seisattuu ikäänkuin hurmaantuneena ja kiinni kasvaneena, siinä pysyen kauvan ja väsymättä.
Rohkeinkaan ei uskalla häntä ärsyttää, sillä hänen miekkansa levittää kuolemaa, ja kumminkaan hänen sydämensä ei ole paatunut. Anteliaalla kädellä hän lahjottelee voittonsa ja saaliinsa. Jokainen apua pyytävä on varma hänen avun-annostaan.
Hän karttaa naisten seuraa, mutta haavotettujen ja sairasten kanssa hän seurustelee mielellään ja yöt läpeensä hän valvoo pahasti haavotettujen toverien vuoteen ääressä.
Hänestä kulkupuhe kertoo, että häntä ilahuttaa katsella toisten kuolemaa.
Eihän toki! Yksinäisen ylpeän miehen sydän etsii vaan tilaisuutta saadakseen olla heltynyt; mies joka itse ei ole saanut rakkautta kokea, tarvitsee edes jonkun paikan, missä hän itse saa osottaa muille, mitä ei kukaan hänelle tarjoa, huolellista rakkautta.
Aleksanteri Farnese tuntee Navarreten samaksi mieheksi, joka picaderossa Madridissa kesytti hurjan hevosen; hän nyökkää tälle tyytyväisenä ja kiipee rintavarustuksen yli. Mutta toinen ei häntä oitis seuraa, sillä tämän ystävä don Miguel on häneen liittynyt ja tahtoo olla ottelussa osallisena.
Navarrete ja laivan kapteeni tahtovat hillitä kuumetautista, mutta hänpä väittää äkkiä parantuneensa ja vaatii hehkuvin silmin päästä mukaan.
Ulrikki ei odota sanajupakan päättymistä, sillä Farnese syöksee nyt vihollisen laivan kannelle. Rohkealla hyppäyksellä hän tätä seuraa.